Onnettomuudet: Mal­mi­ju­na suistui jälleen rai­teil­taan

Kuvagalleria: Pidetyn kiek­koe­ro­tuo­ma­rin ura päättyi Ro­va­nie­mel­lä

Mainos: Jakajaksi Kaleva Mediaan - tutustu ja hae tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Puu­sil­mäi­syys ei lisää met­sä­ym­mär­rys­tä

Pääkirjoitus (LK 28.11.) tarttui kyselytutkimukseen, jonka tuloksista vedetyn johtopäätöksen mukaan suomalaisten metsätietous on heikoissa kantimissa. Rohkenen olla eri mieltä, mikäli puhutaan metsistä eikä pelkästään puusta.

Pääkirjoituksessa ladellaan miljoonat kuutiometrit, jotka Suomen metsiin ovat viimeisten vuosikymmenien aikana kasvaneet yli sen mitä on hakattu. Tämähän on sinänsä totta, mutta kun annetaan ymmärtää, että kyse on metsistä, vaikka puhutaan puustosta.

On surullista havaita, miten liian monet metsäammattilaiset yhä 2020-luvulla pelkistävät metsän puiksi. He latelevat kymmenien miljoonien kuutiometrien lukuja, joilla he todistelevat metsävarojen kasvavan maassamme.

Todellisuudessa luvut osoittavat vain puuston määrän eli puuvarojen kasvavan. Eihän tällainen ”puusilmäinen” suhtautuminen metsiin ole tätä päivää. Ei metsiin karttuvilla kuutiometreillä ole paljonkaan merkitystä kun lajikato etenee Suomessakin, joka haluaa nähdä itsensä metsänhoidon mallimaana.

Yhtä arvokasta tietoa kuin vuodessa karttuvien kuutiometrien määrät ovat kokemukset, havainnot ja tuntemukset, joita tallentuu metsissä liikkuvien marjastajien, sienestäjien, retkeilijöiden, luontoharrastajien ja muiden virkistyjien mieliin. Tämä tieto, jota ei tilastoissa näy, käy yksiin metsäekosysteemiä tutkivien ekologien viestin kanssa.

Suomen metsien tila on enemmän kuin huolestuttava erityisesti luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta. Kyllä kansa sen tietää, ja tutkijat tieteellisesti todistavat.

Kirjailija ja metsänhoitaja Veikko Huovinen kertoi nuoresta pitäen haudutelleensa ajatusta metsän kuvaamisesta kaunokirjallisesti. Hän koki tehtävän niin vaikeaksi, että toteutti haaveensa vasta yli 30 vuoden jälkeen julkaistuaan Puukansan tarinan 1984. Kirjaa voi suositella lämpimästi niin ”metsä-” kuin ”luontoväellekin”.

Teoksen lukemalla saa käsityksen metsästä, joka on paljon enemmän kuin sen puut – monimutkainen kasvien, sienten, eläinten, maaperän ja ilman muodostama hienostunut ja monimutkainen ekosysteemi. Huovista lukemalla ymmärrys ja nöyryys metsäasioissa lisääntyvät. ”Puusilmäisyys” ei siihen auta.