Pu­nai­nen viiva on suuri me­ri­lap­pi­lai­nen voi­main­pon­nis­tus – oop­pe­raa alueel­lam­me on tar­jol­la harvoin

Merilappilainen suurponnistuksen Punainen viiva -oopperan valmistelut ovat loppusuoralla. Oopperan läpimenot aloitettiin viime viikolla Sauvo-salissa. Varsinaiset esitykset nähdään Tervahallilla lauantaina, maanantaina ja tiistaina. Rakennustyöt aloitettiin viikonloppuna.

Punaisen viivan ohjaajana toimii Laura Åkerlund ja kapellimestarina Erkki Lasonpalo .

–Ensimmäisen läpimenon jälkeen oli hyvä fiilis. Vaikka teoksen loppuhan ei ole mikään kuplivan iloinen, vaan aika tiukkaa kamaa. Kolme lasta kuolee ja karhu syö Topin, Lasonpalo toteaa.

–Yksi lapsisolisteista kysyi, että eihän näin voi käydä oikeasti. Kyllähän näin on tietenkin käynyt, kun mietitään, mitä Suomi on käynyt läpi kansakuntana, Laura Åkerlund jatkaa.

Nimenomaan Punaisen viivan esittäminen Meri-Lapissa oli loppujen lopuksi luonteva valinta.

–Nopeasti kallistuimme tähän perusoopperan, kuten Mozartin tai Puccinin , sijasta. Punainen viiva sopii tänne historiankin takia. Toteutamme teoksen Tervahallissa, jonne olisi vaikea kuvitella parfyymintuoksuista oopperaa ja höyhenpuuhkia, Lasonpalo miettii.

Oopperatyöryhmä on melkoisen suuri: kuorossa on noin kolmekymmentä laulajaa, orkesteri on 40-henkinen, solistit, lavastajat, puvustajat, valaisijat.

–Kevyesti menee sata rikki, Lasonpalo.

Ooppera Meri-Lapissa on harvinaista herkkua.

–Tähän yhdistyy paikallista osaamista, ja solistit ovat kansainvälisen tason laulajia. Tällaisen porukan organisoiminen on haasteellista, kun kyse ei ole oopperatalosta. Tuottajan, orkesterin toimiston ja intendentin kuormitus on ollut välillä todella massiivista. Välillä on aivan hävettänyt, kun olen aiheuttanut niin paljon päänvaivaa. Mutta toisaalta, nyt näytämme, mihin me pystymme. Tiedän, että pääsemme maaliin ja sen jälkeen voimme olla todella ylpeitä, Lasonpalo iloitsee.

Oopperasta haluttiin tehdä Meri-Lapin alueen yhteinen juttu, jossa paikalliset ammattilaiset ja lahjakkaat harrastajat pääsevät esiin.

–Emme missään nimessä halunneet tuoda proggista tänne muualta. Olisi ollut hulluutta jättää alueen osaaminen käyttämättä, Lasonpalo toteaa.

Ohjaustyössään Laura Åkerlund ei ole huomannut suurta eroa ammattilaisten ja harrastajien välillä.

–Kaikki ovat hyvin motivoituneita. On tärkeää luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tekemisen meininkiä. Silloin kaikki ovat samalla viivalla.

Erkki Lasonpalo ja Laura Åkerlund.

Kuva: Taina Nuutinen-Kallio

Kemiläinen näyttelijä, ohjaaja ja laulaja Hannele "Taiska" Kauppinen esittää suutarin vaimoa Kunillaa, joka on puolueen agitaattori.

–Tämä ei ole varsinainen laulurooli, mutta juonen kannalta hyvin oleellinen. Eipä hänen lupauksensa ole toteutuneet: että tieto ja valistus olisi kaikille ilmaista tai että köyhiltä verot poistettaisiin ja virkamiehiä vähennettäisiin.

Kauppisen repliikit ovat musiikkiin rytmitettyä puhetta.

–Yksi laulunpätkä minulla on ja yksi pitempi monologi, joka on ihan tavallista puhetta.

Punainen viiva on hänen ensimmäinen ammattimainen oopperaprojektinsa.

–Ooppera eroaa hirveän paljon esimerkiksi musikaaleista. Tämä ei ole niin liikkuvaa. Musikaaleissa koreografiat ovat välttämättömiä. Oopperassa lauletaan paljon enemmän. Ooppera on sävelkieleltään monimutkaisempaa kuin musikaalit, joissa kevyen musiikin lait pätevät.

Paikallisia osaajia oopperassa ovat basso Arto Perkiö ja tenori Arvi Ailinpieti , jotka ovat molemmat pitkän linjan lauluharrastajia.

–Porukka on hyvä ja olen saanut ammattilaisilta paljon vinkkejä omaa rooliani varten. On suuri ilo ja kunnia, että pääsee tekemään ammattilaisten kanssa töissä. Toivottavasti merilappilaiset tulevat katsomaan esityksiä, Perkiö toivoo.

Ailinpietillä ei ole oopperassa lauluroolia.

–Repliikkini ovat rytmillistä puhetta. Se on oikeastaan haastavampaa kuin laulaminen. Jotenkin laulu tuntuu luontevammalta minulle, Ailinpieti toteaa.

Oopperan miespääosaa esittää baritoni Jaakko Kortekangas .

–Minulla on hirmuisen hyvä, ikoninen rooli. En ole tehnyt Topia tai Punaista viivaa aiemmin. Vain kuorossa nuorempana laulanut. On kaksi teosta, joiden ansiosta olen aloittanut laulamisen: Viimeiset kiusaukset ja Punainen viiva. Täällä on mukava tehdä oopperaa, koska meillä on niin hyvä porukka. Osaavia, erilaisia persoonia, josta osa on entuudestaan tuttuja, hän kertoo.