Kuinka riemastuinkaan, kun pari päivää sitten näin ikkunasta aamusella pulmusen! Varma kevään merkki. Siinä se kökötti linnunruokintapaikalla samalla kun vakiotintit ja punatulkut pyrähtelivät nauttimassa aamuateriaansa.

Iltaan mennessä ilo alkoi vaihtua huoleksi. Pulmunenhan oli aivan yksin, lajitovereista ei näkynyt merkkiäkään. En tarkemmin ajatellen ollut sellaisia tälle keväälle edes havainnut. Oliko pulmunen lennähtänyt eteläisen myrskytuulen mukana kauas pohjoiseen vahingossa? Outoa kyllä, pulmunen näytti napsivan auringonkukan siemeniä, vaikka muistini mukaan ne eivät ainakaan ennen kuuluneet pulmusten mieliruokiin, jos ruokiin lainkaan.