Nyt on minulla massu täynnä makaronilaatikkoa. Laitan muuten makaronilaatikkoon, spagetin jauhelihasoosiin ja lasagneen usein myös hienoksi raastettua porkkanaa. Tämä juures tuo ruokaan hieman makeutta ja mehevyyttä.
Keksin kokeilla porkkanakikkaa muutama vuosi sitten. Tein juttua kemiläisestä koulusta, jonka oppilaat kapinoivat karmeaa kouluruokaa vastaan.
"Jyrkkä ei porkkanalle", yläkoululaiset jyrähtelivät. Heistä oli pöyristyttävää, että porkkanaa tungetaan joka paikkaan: jopa makaronilaatikkoon.
Viikonlopun Lapin Kansassa julkaistun jutun mukaan jopa yli 40 prosenttia 8.–9.-luokkalaisista koululaisista ei syö joka päivä kouluruokaa. Aihe kirvoitti useita keskusteluja työmaan kahvipöydissä ja sosiaalisessa mediassa.
Osan mielestä ei ole ihmekään, jos lapset eivät suostu syömään keskuskeittiöissä tuotettua einesmössöä. Toinen mietti, miten tavallisista perusraaka-aineista osataan tehdä niin huonoa ruokaa, ettei se maistu KENELLEKÄÄN.
Osan mielestä ongelma oli lapsissa tai oikeastaan perheissä: taskurahaa syydetään lapsille liikaa. Rahalla ostetaan välipaloja tai herkkuja, jolloin kouluruoka ei maistu. Pullamössölapset ovat oppineet ihan liian hyvälle, kun tavallinen ruoka ei kelpaa.
Moni myös kommentoi (useimmiten alakouluikäisten) lastensa syövän kouluruokaa hyvällä halulla. Henkilökunnasta osalle kouluruoka kelpaa, toiset syövät mieluummin omia eväitään.
Mitä eroa on kouluruualla ja kissanruualla? –Kouluruoka tarjoillaan lautaselta ja kissanruoka kupista.
Kouluruuasta ja sen tasosta on varmasti keskusteltu niin kauan kuin kouluissa on tarjottu ruokaa. Kouluruoasta on kehitelty pilkkalauluja ja vitsejä.
Koulun kumiperunat ovat legenda. Samoin inhokit: tilliliha, läskisoosi tai kurpitsapikkelssi, oma kouluruokainhokkini 1990-luvulta. Suosikkini oli muuten kanaviillokki.
Kouluruokaa on inhottu aina. Yleensä sen jättää syömättä tietyssä iässä oleva ihmistaimi.
Kouluruuasta vitsaileminen on yhteinen juttu: sukupolvikokemus. Ensin haukumme tai kieltäydymme syömästä, olemme tyytyväisiä, kun aikuiset ovat raivoissaan meille kiittämättömille. Sitten tulemme aikuisiksi ja kirjoitamme someen, että #kouluruokakunniaan.
Kuulin vasta toisenlaisestakin kouluruokaan liittyvästä ongelmasta.
Eräänä päivänä eräiden vanhempien Wilma vilkkui. Perheen paljon urheileva koululaispoika oli jäänyt kiinni siitä, että hän oli käynyt syömässä kouluruokaa KAHDESTI. Tässä koulussa ruoka tehtiin koulun omassa keittiössä. Kasvavan pojan luontainen nälkä oli ollut niin valtava, että jopa koulun kumipotut kelpasivat.