Kun minulta kysytään ”mitä kuuluu”, vastaan nykyisin: ”Kaikki mitä kovasti puhutaan”. Vastaukseni syynä on heikentynyt kuuloni.
Se on tapahtunut iän myötä pikkuhiljaa ja aleneman aiheuttamat mokaukset vastaavasti lisääntyneet. ”Kysyn kun ei vastata ja vastaan kun ei kysytä” – Tuomari Nurmion sanoin.
Joudun käyttämään kuulolaitetta molemmissa korvissa. Vasemman korvan laite hukkui viikkoja sitten, kun otin sen pois kuulosuojaimia laittaessani. Siinä korvassa on ollut muutenkin huonompi kuulo kuin oikeassa, joten olen vitsaillut ”vaimon puolimmaisesta” korvasta. Joku voisi luulla, että laitteen hukkuminen olisi helpotus.
Ikäluokkani kuulon heikkenemiselle on monta syytä. Työikään yli 50 vuotta sitten tullessani ei käytössä ollut juuri kuulosuojia. Ensimmäisiä työkalujani oli moottorisaha, jossa pakoputki ei ollut äänenvaimennin.
Sittemmin rakennuksilla altistuin melulle osin tyhmyyttäni. Paljon oli turhaa uhoa kuulosuojainten käyttöä vastaan. Toki ensimmäiset suojaimet olivat epäkäytännöllisiä – puristivat, eivätkä suojanneet riittävästi. Nyt niiden käytettävyydessä ei ole moittimista ja suojaustasojakin on useampia.
Yhdeksi syyksi oletan Tenolla kuunnellun 2-tahtiperämoottorin. Vasen korva oli sen puolella kesäkauden, kumma etten saanut tinnitusta.
Kuulon heikkeneminen on kiusallista. Sitä on vaikea itselle tunnustaa, eikä paljon muillekaan. Kiusallista se on myös kanssaeläjille. Häveliäisyyden vaiheesta olen onneksi päässyt ohi. Ilmoitan aika nopeasti, jos en kuule, ja lähden mielihyvin LKS:n kuuloasemalle uusien kuulolaitteiden sovitukseen.
Tunnustan, että ensimmäisen kerran menin sinne kotiväen painostuksen jälkeen. Nyt tiedän, että kuulontutkimukseen ja mahdollisten apuvälineiden hankintaan kannattaa hakeutua ajoissa. Mitä aiemmin sen tekee, sen paremman avun saa.
Kanssaihmisiltä toivon ymmärrystä ja suopeaa asennetta huonokuuloisille. Sitä voi parhaiten osoittaa puhumalla selvästi, kuuluvalla äänellä ja kasvokkain.
Syntymäkotikuntani eteläosassa oli sivutien varressa kaksi taloa, Koivumaa ja Vehkamukka lähinaapureina. Vehkamukan poika oli illalla kylässä naapurissa ja kertoi kotiin päästyään huonokuuloiselle isälleen: ”Mie toin sen lainassa olheen kavahöylän Koijumaasta. Siihen isä tokaisi: ”Mitä kamalia kuuluu Koijumaahan, älä selitä näin yötä vasthaan”.
Näin EU-vaalien jälkeen on aika kuunnella, miten mepit lunastavat lupauksensa. Siihenkin tarvitaan hyvää kuuloa ja muitakin aisteja.