Sain joululahjaksi uuden seinäkalenterin tulevalle vuodelle. Se on aina jotenkin juhlallinen, lähes pyhä hetki, kun saa ottaa vanhan kalenterin pois seinältä ja vaihtaa uuden, tyhjän ja puhtaan tilalle. Vuoden aikana kalenteriin on tullut monenlaista merkintää, alleviivattuja päiviä, menoja, rukseja mönkään menneiden suunnitelmien yllä sekä huutomerkkejä tärkeiden päivien kohdalla. Ei ihme, että se on jo vähän reunasta rypistynyt.
Uusi kalenteri näyttää niin hyvältä, ettei siihen melkein raaskisi tehdä merkintöjä. Sen haluaisi pysyvän siistinä ja selkeänä, niin kuin elämänkin. Avoimena uusille mahdollisuuksille ja aluille, unelmille ja suunnitelmille. Mutta veikkaan, että loppuvuodesta sekin kokee saman kohtalon kuin edeltäjänsä.
Elämän jäljet näkyvät ja jättävät jälkensä. Vaikka kuinka yrittää pitää sivut siisteinä, tilanteet muuttuvat, sattuu ja tapahtuu. Jotkut unelmista toteutuvat, toiset rukousvastaukset ovat muuta kuin mitä pyysimme. Tulee päiviä, jotka jäävät muistiin suttuisina ja synkkinä. Sekä päiviä täynnä iloa, ja onnea, joiden ei koskaan haluaisi päättyvän. Ihania muistoja, jotka jäävät sydämeen lämmittämään. On asioita, joiden kulkuun pystymme vaikuttamaan ja asioita, jotka tapahtuvat meistä huolimatta.
Kun siirrymme uuteen vuoteen, voimme olla kiitollisia kaikesta hyvästä mitä vuosi 2021 antoi ja opetti. Sekä ottaa opiksi virheistä, joita teimme. Olipa mennyt vuosi sinulle millainen tahansa, saat jättää sen taaksesi ja aloittaa uuden vuoden Kristuksen armon varassa.
Emme vielä tiedä mitä vuoteen 2022 sisältyy. Odottaako seuraavalla aukeamalla huutomerkkejä vai yliviivauksia. Mutta jokainen päivä, jonka saamme on Jumalan lahja, jonka Hän kulkee kanssamme. Voisipa jouluyönä enkelkuoron tuoma viesti: ”Älkää pelätkö! Maan päällä rauha ihmisillä, joita Hän rakastaa”, jäädä kaikumaan korviimme vuoden jokaisena päivänä. Rohkaista meitä elämään tätäkin armon vuotta 2022 Jumalaan turvautuen.
Siunattua uutta vuotta!
Kappalainen Tuuli Kapraali