Kolme neljästä vuonna 2017 räjähtävien aseiden vaikutuksiin kuolleista ihmisistä oli siviilejä. Siviiliuhreja oli maailmassa 38 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna.
Afganistanissa ja Syyriassa kuoli noin 10 000 siviiliä kummassakin, Irakissa 8 000. Somalia, Jemen, Myanmar, Keski-Afrikan tasavalta ja Kongon demokraattinen tasavalta seuraavat perässä.
Suuren mittakaavan aseellinen välienselvittely on perinteisesti ollut valtioiden välistä. Vuoden 1989 jälkeen vain viisi prosenttia sodista on käyty tällä tavalla. Vuoden 1989 jälkeisten sotien ja konfliktien yhdeksästä miljoonasta uhrista suurin osa on siviilejä.
Sodankäynnin muutos on ollut raju. Noin puolet ensimmäisessä maailmansodassa kuolleista oli siviilejä. He tosin kuolivat pääosin nälkään ja tauteihin.
Toisessa maailmansodassa siviileihin kohdistetut teot olivat selkeästi osa sotatoimia ja sodankäynnin päämäärää, ja uhrien määrä oli suurempi. Esimerkiksi Tshetshenian sodissa (1994–2009) ase kädessä kuolleita oli enää kymmenesosa kaikista.
Huomisen sodat käydään roboteilla ja etäohjattavilla välineillä
Yli satatuhatta siviiliä tappaneen Syyrian sodan erityispiirteenä ovat siviiliväestön elinoloihin kohdistetut sotilastoimet, muun muassa asuinalueiden, avustustyötä tekevien ja terveydenhoidon rakenteiden ilmeisen tietoinen maalittaminen.
Aseelliset toimet tappavat siviilejä, mutta aiheuttavat myös pakolaisuutta. YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan viime vuonna keskimäärin 44 400 uutta ihmistä päivässä joutui pakenemaan kodeistaan. Se on Lohjan tai Hyvinkään verran uusia pakolaisia joka päivä.
Väkivaltaa kohdistetaan myös avunantajiin. Kuolemaan, loukkaantumiseen tai kidnappaukseen päättyneet hyökkäykset humanitaarista työtä tekeviä vastaan ovat valitettavasti yleistyneet. Suorien hyökkäysten ohella käytetään väkivallan uhkaa, jolla pyritään estämään humanitaarisen avun toteutuminen. Jemenin tapahtumat kuluvan vuoden ajalta ovat esimerkki tästä – sekä siitä, että kolerakin voi olla ase.
Maanpuolustuskorkeakoulun tänä kesänä julkaiseman Tuleva sota -kirjan mukaan huomisen taistelukentällä on hyvin vähän elävää voimaa. Tappioiden minimoimiseksi ne, joilla on siihen varaa, toteuttavat taistelut mieluummin robotein ja etäohjattavin taisteluvälinein.
Tulevaisuudessa taistelut siirtyvät usein maastosta asutuskeskuksiin. Teknisten laitteiden käymissä ja tukemissa katutaisteluissa siviilejä kuolee ja haavoittuu runsaasti. Siviileistä tulee helposti sotilaallisen vaikutuksen väline ja tykinruokaa. Jo nykyisin, kun räjähtäviä aseita käytetään kaupunkiympäristössä, 92 prosenttia uhreista on siviilejä.
Kylmä sota voitettiin talouden asein laukausten sijaan. Tulevaisuuden sota saatetaan käydä fyysisen todellisuuden sijasta paljolti verkossa vihamielisen vaikuttamisen ja tietoverkoissa aiheutetun etätuhon välinein.
Kunnioitus sodankäynnin pelisääntöjä kohtaan on murentunut
Sodalla on säännöt. Valtiolliset toimijat ovat perinteisesti ainakin yrittäneet kunnioittaa niitä. Viimeistään Syyriassa tämä kunnioitus on murentunut.
Geneven sopimusten vuoden 1977 lisäpöytäkirjan artiklassa 52 kielletään yksiselitteisesti kaikki siviilikohteisiin kohdistetut sotilaalliset toimet jopa silloin, jos vastustaja rikkoo sääntöjä.
Geneven sopimusten noudattajien ajateltiin olevan valtioita, vaikka siis 95 prosenttia sodista on vuoden 1989 jälkeen käyty muiden kuin kahden tai useamman valtion välillä. Se lisää niin konfliktien hallinnan kuin humanitaarisen avustustyönkin vaikeuskerrointa.
Elokuun 19. päivä on YK:n julistama Maailman humanitaarisen avun päivä. Ulkoministeriön tuella tuloksellista humanitaarista avustustyötä tekevät suomalaiset järjestöt Fida, Kirkon Ulkomaanapu, Pelastakaa Lapset ry, Plan International Suomi, Suomen Punainen Risti ja Suomen World Vision haluavat korostaa, miten tärkeää siviilien ehdoton suojelu konflikteissa on.
Aseelliset konfliktit eivät maailmasta ole loppumassa. Ilmastomuutoksen oletetaan päinvastoin lisäävän niitä lukuisine seurauksineen lähivuosikymmeninä.
Pystymme nykyisin kattamaan vain noin puolet maailman humanitaarisen avun tarpeista. Ellei siviilien suojelua kyetä varmistamaan, uhkakuvana on humanitaarisen hädän riistäytyminen käsistä. Siihen meillä ei ole varaa.