Ukkometsot ja koppelot katselivat ihmeissään, kun Inarin kunnan keltainen kirjastoauto puhalsi menemään 20 kilometrin hiekkatietä kohti Lismaa. Pulmunenkin jäi hetkeksi lentelemään auton edessä ikään kuin ollakseen oppaana.
Äänestysbussiksi muutettu palveluyksikkö lähti aamuvarhain Ivalosta 135 kilometrin päästä. Reitti vei 40 kilometriä pohjoiseen Inariin, siitä 75 kilometriä kohti Pokkaa ja pistotietä perille kylään. Päivän viimeisenä etappina oli Angeli, lähes 100 kilometriä pohjoiseen mutta tien kautta 160 kilometrin päässä.
- Pulmunen lensi pari kilometriä auton edessä – ei meinannut laskea ohi, kirjastovirkailija ja vaaliauton kuljettaja Erkki Hämäläinen tuumaili ja kiinnitti ehdokaslistaa kirjahyllyn päälle nähtäväksi.
Noin 7 savun kylässä Lismassa äänestysprosentti nousi heti taivaisiin, kun palvelu tuotiin kylänraitille. Kääntöpaikassa tosin oli käydä vanhanaikaisesti, kun joku oli hoksannut pysäköidä matkailuautonsa juuri siihen missä linjuri oli määrä kääntää. Hämäläinen kuitenkin peruutteli taloliittymään ja pyöräytti keulan takaisin kohti Pokan tietä.
- Ainakin nyt on hyvä syy käydä äänestämässä, äänestämään toisena ehtinyt Marjinga Sara perusteli.
- On tämä helpompaa. Varmaan äänestäisin muutenkin, jos olisin kylillä käymässä, nuori äänestäjä arvelee.
Ensimmäisenä äänestänyt Hilkka Sara sanoi, että saamelaispolitiikka merkitsee paljon kyläläisille – mutta eduskunnan päättäjiä ei enää juuri viitsi kuunnella. Omaa ehdokasta oli mietitty tarkasti etukäteen ja kenties pohdittu naapureittenkin kanssa, kuka osaisi toimia oikein ILO-sopimusta käsiteltäessä.
- Olkoot mistä puolueesta haluaa, Sara naurahti.
Äänestämisen helppouden takia myös Juhan-Matti Näkkäläjärvi nousi bussiin, vaikka hän tunnustaa olevansa aika varma äänestäjä muutenkin.
- Pätevä henkilö, siitähän se lähtee, Näkkäläjärvi sanoo, miten oikea ehdokas löytyy.
- Onhan se – muistetaan meitä syrjäkyläläisiäkin joskus, Näkkäläjärvi tuumaa äänestysbussin merkityksestä Lismalle.
Ikämieheksi jo varttuneella Nils Saralla oli käydä huonosti, kun jäi henkilötodistus matkasta – mutta ei tarvinnut kääntää kelkkaa ja huristaa hakemaan, kun tutut alkoivat todistajiksi ja henkilötunnus oli kirkkaana mielessä.
- Velipoika Oula se vain ei lähtenyt. En tiedä miksi – ja se toinenkin Oula, Nils Sara hieman ihmetteli – joillekin on tärkeää äänestää varsinaisena vaalipäivänä, vaikka se merkitsisi noin 200 kilometrin reissua Inariin.
Rovaniemeltä lomalle tullut, pikkupoikana Lismasta pois muuttanut Petteri Länsman käytti tilaisuutta hyväkseen ja äänestää rämäytti. Muuten olisi ehkä jäänyt äänestämättä.
Syksyllä oli jo mahdollisuus äänestää kylässä seurakuntavaaleissa, kun vaalitoimitusta varten Lismaan saapui asuntoauto. Silloinkin äänestysprosentti nousi – taisi olla 99, näin ainakin kylässä arvellaan.
- Hieno juttu – ainakin tulee varmasti äänestettyä, Susanna Näkkäläjärvi kiitteli.
Vaalibussi kävi Lismassa aivan ensimmäistä kertaa. Inarin hallintojohtaja Pentti Tarvainen lisää, että Angelissa tapahtui sama. Lisma oli aamun ensimmäinen paikka ja Angeli illan viimeinen.
Katso video
www.lapinkansa.fi
Olli Miettunen Kun tarjoutui tilaisuus, äänestin minäkin – tosin en ehtinyt historiantekijöiden joukkoon Lismassa.
Kello kävi, aika umpeutui ja auto lähti, joten peesasin bussia seuraavalle pysäkille Korpikartanon pihaan Menesjärvelle ja äänestin siellä. Samanlaista tunkuakaan ei vaaliuurnalle ollut kuin Lismassa.
Olen yleensä äänestänyt, jos siihen on tilaisuus – onhan se oikeuteni ja velvollisuuteni kansalaisena.
Syksyllä seurakuntavaaleissa äänestin Ivalossa vanhan emäntäkoulun pihalla, jonne kappalainen Mauno Hepola pysäköi sopivasti asuntoauton vaalivankkuriksi.
Vuosi sitten eurovaalien aikoihin satuin olemaan oppia ammentamassa Maltalla. Meitä suomalaisia oli koko joukko ja useimmat halusivat äänestää. Matkasimme bussilla paikallisen kunniakonsulin konttorille, jonne vaalitoimitsijat tulivat Roomasta suurlähetystöstä. Niin sitä taas äänestettiin.
Oma ehdokkaani ei mennyt läpi.