Pikkupojat pelaavat puolityhjällä pallolla jalkapalloa muovimatolla katoksen alla. Ulkona ei ole nurmikkoa, eikä ulkopelailu oikein maistukaan 37 asteen lämmössä Kreikan pääkaupunkia Ateenaa paahtavan auringon alla. Ilmeet ovat innostuneet ja riemastuneet, kuten kaikilla palloa rakastavilla pikkupojilla ympäri maapallon.
Katoksen ympärillä on siisteissä riveissä 130 parinkymmenen neliön konttitaloa. Ja kussakin talossa on neljästä kuuteen ihmistä, joille konttitalo ja koko Kreikka ovat välietappeja pitkällä matkalla.
- Meillä on tällä hetkellä 600 ihmistä, mutta vielä pari päivää sitten heitä oli 700. Määrästä lähes puolet on pieniä lapsia ja suurin osa perheitä, Elaionasin alueelle pikavauhtia rakennetun pakolaisleirin toimintaa vetävä Anehi Karangeli kertoo.
- Suurin osa on tullut Afganistanista, osa Syyriasta ja jonkin verran myös Iranista. Osa heistä on odottanut vuosia Jordaniassa tai Turkissa ja matkannut sitten Turkin kautta Kreikan saarille Kosiin, Samokseen ja Lesbokseen. Ja sieltä tänne Ateenaan.
Karangeli on työssä Kreikan maahanmuuttoministeriössä, ja miljoona euroa maksanut leiri on valmistunut kaksi viikkoa sitten eri ministeriöiden sekä Ateenan kaupungin yhteisvoimin. EU:n etelärajalle Kreikkaan tulee arvioiden mukaan tuhat pakolaista joka päivä.
- Tämä on portti Eurooppaan, Karangeli tiivistää.
- Pakolaiset eivät kuitenkaan ole ongelma, vaan politiikka, Karangeli jatkaa viitaten EU:n toimintaan pakolaisasioissa.
- Meillä on paljon omia sisäisiä ongelmia, mutta yritämme parhaamme pakolaisten kanssa. Aina ei vain tiedä miten, kun olet yksin. Jos olet yhdessä, olet sitten yhdessä kaikissa asioissa, hän sivaltaa vielä muun unioni-Euroopan suuntaan.
Matkalla pohjoiseen
Elaionasin leirillä olevat pakolaiset pysyvät leirillä Karangelin mukaan keskimäärin vain nelisen päivää. Osa pidempään, kuten pari viikkoa aiemmin laivalla kaksoset synnyttänyt nainen. Saapujat rekisteröidään saarilla ja he saavat kuukauden oleskeluluvan. Päämäärä on kuitenkin monilla pohjoisemmassa.
- Keski-Eurooppaan ja pohjoisempaan Eurooppaan. Heillä on siellä ystäviä ja sukua, jotka ovat tulleet aiempina vuosina, Karangeli sanoo.
Kaikilla ei odottavaa paikkaa kuitenkaan ole. Afganistanista lähtenyt nainen nimeltä Palvase kantaa sylissään pientä Kausaa, ja äitiinsä on tarrautunut muutama vuosi siskoaan vanhempi Fatima. Äiti ja tytöt ovat matkustaneet noin kuukauden.
- Minulla ei ole lainkaan rahaa. Menemme mihin vain pääsemme, Palvase kertoo tulkin, leirillä vapaaehtoisena työskentelevän iranilaissyntyisen Susan Jouhanan välityksellä. Jouhana kertoo vielä, että Palvase pyytää apua toimittajalta. Toimittaja voi vain välittää toiveet siitä, että Palvase, Fatima ja Kausa löytävät turvallisen paikan elää.
Englantia pikakurssilla
Fatima irtautuu äidistään ja pojat jalkapallosta, kun keksitarjoilu alkaa. Myöhemmin päivällä leirin asukkailla on vielä muun muassa koulua, jossa opetetaan englantia ja kreikkaa.
- Yritämme myös järjestää lapsille erilaista toimintaa, Karangeli kertoo.
Keksit tekevät kauppansa, ja ilmeet ovat kirkkaat kuin ulkopuolella paahtava aurinko.
- Ihmettelen aina, kuinka he voivatkin olla niin iloisia kaiken kokemansa jälkeen. Lapset ovat lapsia, Susan Jouhana toteaa. Ja hymyilee.