Pääkirjoitus

Po­ron­hoi­to muuttuu

Porojen ruokamaissa on isot erot poronhoitoalueen sisällä. Poronhoito on Lapin perinteinen elinkeino, jota tarvitaan myös tulevaisuudessa.

Porojen aiheuttamat ympäristöhaitat ovat olleet tänä syksynä poikkeuksellisen paljon esillä. Keskustelun käynnisti Kilpisjärven biologisen aseman johtaja Antero Järvinen kirjoittamalla Mallan luonnonpuiston ongelmista. Järvisen mukaan luonnonpuistossa laiduntavat porot uhkaavat puiston erittäin harvinaisia kasveja, kuten jääleinikkiä.

Pelkästään Mallasta ei ole kysymys. Luonnonpuisto voitaisiin suojella poroilta aidan avulla, mutta porojen aiheuttamat ongelmat eivät sen myötä kokonaan poistuisi. Laitumet ovat pahasti kuluneet erityisesti Ylä-Lapin paliskunnissa.

Tutkijat Jouko Kumpula ja Lauri Oksanen uskovat, että jutaaminen säästäisi jäkälikköjä ja vähentäisi lisäruokinnan tarvetta, mutta nykyinen poronhoitolaki käytännössä estää kunnollisen laidunkierron. Esimerkiksi Norjassa laidunten käyttö on järkiperäisempää kuin Suomessa. Porot viedään eri vuodenaikoina eri paikkoihin (LK/PS 5.10.).

Paliskuntien yhdistäminen ja laitumien järkiperäisempi käyttö eivät taida olla käytännössä mahdollisia. Paliskunnat pikemminkin pirstaloituvat kuin yhdentyvät. Pohjoisimmassa Lapissa poroelinkeinon ongelmat liittyvät usein myös saamelais-lappalais-kiistoihin.

Poronhoidon ongelmista on hyvä keskustella, mutta turhia kärjistyksiä on syytä välttää. Poroelinkeino on Lapissa iso työllistäjä ja tärkeä imagon luoja. Lapin matkailukin tukeutuu vankasti poroon, katsokaa vaikkapa hotellien nimiä.

Sekin tuppaa usein unohtumaan, että poronhoitoalueen sisällä on isoja eroja. Poronhoitotavat vaihtelevat, keinoruokinnan määrässä ja luonnonlaitumien kunnossa on isot erot. Myös petojen määrä vaihtelee. Metsä-Lapissa tehokas metsätalous on osaltaan pakottanut ruokkimaan poroja.

Suojelualueilla poroille riittää talvisin luppoa ja jäkälää, mikäli olosuhteet ovat talvella muuten hyvät. Esimerkiksi Kemi-Sompion paliskunnassa ja Sallivaaran paliskunnassa porojen keinoruokinta on vähäistä talvilaitumien takia. Toisaalta jos paliskunnan kaikki porot ovat talvella tarhassa, jäkälikköjen ja luppokuusien määrällä ei ole merkitystä.

Poroelinkeino on isossa murroksessa ja asiallista keskustelua elinkeinon suunnasta tarvitaan. Moni asia on murroksessa, myös porot muuttuvat. Paliskunnissa, joissa poroja on ruokittu pitkään, porot vaeltavat näin talven tullen vapaaehtoisesti aitaan talveksi. Vanhaan tuskin on paluuta.