Poron lento uhkaa loppua

Rovaniemeläisen Lentävän poron teatterin toiminta uhkaa päättyä taloudellisiin vaikeuksiin. Syynä on kaksi vuotta sitten napapiirin Pajakylässä matkailijoille suunnattu esitys.

Tonttukomedia ei löytänyt yleisöään odotetulla tavalla. Velkaa tästä on yhä.

Yrittäjät Jussi Jokinen ja Jonne Suopajärvi ovat nyt päättäneet katsoa tilannetta vielä ensi kesän.

"Konkurssi on mahdollinen vaihtoehto. Jos kesä menee hyvin, se pystyttäisiin vielä välttämään", teatterin toimitusjohtaja, näyttelijä Jussi Jokinen toteaa Kauppayhtiön lumisella sisäpihalla.

"Tapahtui mitä tahansa, tarvitsemme nyt tauon. Päätös ei ole ollut helppo, mutta helpottava."

Juuri täältä kaupunkilaiset tuntevat Lentävän poron parhaiten. Jo viitenä kesänä paikalle on rakennettu kesäteatteri, jonka suosituimmat näytelmät ovat keränneet viitisentuhatta katsojaa.

Ulkoilmateatteri elää kuitenkin sään armoilla. Viimeiset kaksi kylmää ja sateista kesää näkyivät katsojamäärässä.

"Kahden sadetakin kanssa tuleva kesäteatterin katsoja on jo harvinaisuus. Yleisö haluaa katsoa teatteria hyvässä säässä kastumatta, mikä on täysin ymmärrettävää", niin ikään näyttämöltä tuttu, teatterin taiteellinen johtaja Jonne Suopajärvi sanoo.

Kesäteatteri on vain osa Lentävän poron teatterin toimintaa. Muun vuotta kaksikko kiertää Pohjois-Suomea Oulua myöten yritysten ja muiden organisaatioiden tilaisuuksissa, juontamassa, kouluttamassa – ja hauskuuttamassa.

"Kun halutaan rentoa tunnelmaa, soitetaan meille. Siinä olemme löytäneet paikkamme," Jussi Jokinen sanoo.

Alusta lähtien oli selvää, ettei pienen teatterin kannata kilpailla lipputuloista julkisin varoin tuetun Rovaniemen teatterin kanssa.

"Se on ollut ydintoimintaamme alusta asti. Teemme sen, mitä muut eivät halua tehdä. Vapautamme tunnelman, jolloin muidenkin on helpompi esiintyä", Jonne Suopajärvi jatkaa.

Moka on lahja, Pää pois perseestä . Muun muassa nämä ovat työpajoja, joita Lentävä poro käy vetämässä yrityksissä ja organisaatioissa. Improvisaatioteatterista tutuin keinoin asiakkaita herätellään heittäytymään rutiinin turvasta ja epäonnistumisen pelosta luovempaan ja rohkeampaan tekemiseen.

Otti aikansa huomata, että velkataakka oli vaivihkaa alkanut syödä iloa omasta tekemisestä.

"Pitkän kitkutuksen jälkeen uskalsimme nostaa kissan pöydälle. Elämme nyt, kuten saarnaamme. Päätös ei ole helppo, kun kyseessä on näin rakas asia", Suopajärvi sanoo.

"Tämä on kuitenkin työ, jota jaksaa tehdä, koska tämähän on parhaimmillaan ihan helvetin hauskaa."

"Kaikki lähtee siitä. Kun meillä on hauskaa, se näkyy myös yleisölle. Näin ainakin uskon", Jokinen pohtii.

Lentävän poron teatteri sai alkunsa Lapin ylioppilasteatterissa, missä Jokinen, Suopajärvi ja Julius Oförsagd löysivät toisensa ja Improvisaatioteatterin. Yleisön eteen Lentävän poron teatteri astui ensi kertaa kesällä 2010. Kokoonpano on elänyt, mutta kolmikosta muotoutui ydinporukka.

Kipinä oman teatteritilan rakentamiseen syttyi keväällä 2012, kun keskustelu kulttuuritalo Wiljamin käytöstä kävi kuumimmillaan. Ammattimaisten harjoittelu- ja esitystilojen puute on vaivannut Rovaniemen vapaan kentän toimijoita jo vuosia.

"Tuli tunne, että asialle täytyy tehdä jotakin", Jussi Jokinen sanoo.

Lentävän poron teatteri ryhtyi pelottomasti rakentamaan omaa areenaa. Ensimmäinen kesäteatteri kohosi kesäkuussa 2012 Pekankadun parkkihallin katolle kuormalavoista ja muusta kierrätysmateriaalista. Kesän näytelmässä Piplia – iso kirja kannesta kanteen käsiteltiin ei enempää tai vähempää kuin koko Raamattu.

"Olimme 25-vuotiaita emmekä juuri tienneet, mihin ryhdyimme. Kolmen kuukauden kuluttua oltiin, että oh-hoh, eipä ole tullut paljoa nukuttua", Suopajärvi muistelee nauraen.

Vuosien varrella teatterin toiminta on ammattimaistunut. Parhaimmillaan vuoden aikana on työllistetty projektiluontoisesti yli kolmekymmentä taiteilijaa.

Kun rakkaan teatterin taival näyttää päättyvän, Jokinen ja Suopajärvi haluavat pitää kiinni loppuun saakka Lentävän poron hengestä.

"Emme näe syytä perisuomalaiseen tapaan hävetä tai vajota maan alle, vaan päinvastoin haluamme juhlia lopetusta komeasti," Jokinen sanoo.

"Ensi kesän näytelmässä voimme toteuttaa kaiken sen, mistä on haaveiltu ja puhuttu, mutta joka on jäänyt vielä tekemättä. Tulossa on siis aikamoinen vitsien varastontyhjennys. Tervetuloa myös vierailemaan kaikki vuosien varrella kanssamme töitä tehneet!"

JS: "Olemme tätä kuusi vuotta onnistuneet tekemään elääksemme, eli on. Kahdeksan tunnin työpäivä ei tosin riitä. Paljon työaikaa on kulunut esitys- ja harjoitustilan järjestämiseen omatoimisesti. Tilat ovat edellytys työlle ja sisällölle. Kaupunki menettää paljon, kun tiloja ei ole."

Miten tilannetta voisi parantaa?

JJ: "Esitys nykyisen paloaseman muuttaminen kulttuuritilaksi on hyvä avaus. Rovaniemihän on ainoa tämän kokoluokan kaupunki Suomessa, jossa ei ole toimivaa kulttuurikeskusta näyttämöineen ja harjoitustiloineen."

JS: "Tilojen suunnittelussa käyttäjien kuuleminen on ensiarvoisen tärkeää. Kustannustehokkainta on tehdä kerralla toimivat tilat.

Esitystilojen puute vaikuttaa paikallisten tekijöiden toimintaan, mutta myös vieraileviin esityksiin. Lappia-talon näyttämöt ovat useimmiten varattuja Rovaniemen teatterin tarpeisiin, ymmärrettävästi. Kun tilaa ei ole, kansallisen tason kiertue-esitykset jättävät Rovaniemen väliin ja menevät sinne, missä on toimivat puitteet esitykselle ja näin mahdollisuus liiketoimintaan."

Tulisiko mielestänne Rovaniemen teatterin suunnata ohjelmistoaan matkailijoille uutta yleisöä tavoittaakseen?

JS: "Se, että tehdään tarjolle esitys matkailijoille, ei riitä. Opimme kantapään kautta, että onnistuminen vaatii todella paljon resursseja: aikaa ja rahaa. Päätökset matkan ohjelmasta tehdään usein jo kotimaassa, joten markkinointi tulee kohdentaa sinne. Vaatii vuosien työn muuttaa mielikuvaa luonnonläheisestä joulukaupungista paikaksi, jossa on myös kiinnostavaa kulttuuritarjontaa."

JJ: "Rovaniemen teatterikin tarvitsisi lisärahaa tällaisen esityksen markkinointiin. Pikavoittoja ei ole tarjolla, mutta pitkäjänteiseen kulttuurimatkailun markkinointiin kannattaa varmasti satsata esimerkiksi Visit Rovaniemen työssä."