Poro on Lapin symbolieläin, tärkeä elinkeino ja yksi saamelaiskulttuuria kantavista voimista. Toisaalta se on tihulainen, joka syö istutuksia ja vierailee pelloilla. Tähän näyttävät tiivistyvän poronhoitajien ja poronhoitoalueen porottomien asukkaiden näkökulmaerot poroelinkeinoon.
Erityisesti eteläisellä poronhoitoalueella jotkut näyttävät olevan turhautuneita siihen, että porot kulkevat yksityispihoilla ja viljelmillä. Siksi poronhoitolaissa mainittujen arviointilautakuntien toimintaa uudistetaan. Muutoksen on tarkoitus selkeyttää porojen aiheuttamien vahinkojen arvioimista ja korvausriitojen ratkaisun ongelmia.
– Poronhoitolain uudistamisen arviointi jää seuraavalle hallitukselle, sanoo maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Tapani Sirviö.
Sitä ennen Luonnonvarakeskus, Suomen ympäristökeskus ja Lapin yliopisto tutkivat poronhoidon taloudellisia, ekologisia ja sosiaalisia vaikutuksia.
"Aitaamisvaatimukset ovat äärimielipiteitä"
Vaatimukset porojen aitaamisesta ovat äärimmäisen turhautumisen ilmaisuja, Sirviö sanoo.
– Ne eivät ole saaneet laajaa kannatusta viljelijöiden tai asukkaiden keskuudessa.
Maa- ja metsätalousministeriön porokyselyn tänä vuonna julkaistujen tulosten mukaan poronhoitoalueen porottomat asukkaat ovat jossain määrin tyytymättömiä nykyiseen poronhoitolakiin. Poronhoitajat taas ovat lakiin kohtalaisen tyytyväisiä.
Poronhoitoalueen asukkaita (jotka vastasivat kyselyyn noin 900 kertaa) näyttää häiritsevän eniten porojen laiduntaminen lähellä asutusta.
Poronhoitajien (runsaat 300 vastaajaa) vastausten perusteella tämä on poronhoidon ongelmista pienin. Poronhoitajien kannalta petoeläinvahingot ja muu maankäyttö ovat suurimpia haasteita.
Porottomat asukkaat olivat poronhoitajia enemmän huolissaan alueen kestokyvystä. Sekä porottomat että poronhoitajat näkivät tärkeäksi, että ristiriitatilanteita ehkäistäisiin.
Kysely kuitenkin osoitti, ministeriönkin myöntämästä epäedustavuudestaan huolimatta, että porojen kulkeminen vapaana on omiaan ärsyttämään kansalaisia yleisemminkin. Sirviön mukaan elinkeinon tulee kiinnittää asiaan huomiota.
Aitaaminen lopettaisi poronhoidon kokonaan
Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollila kritisoi ministeriön kyselyä siitä, että se oli avoin verkkokysely. Yksittäiset henkilöt ovat voineet jättää useita vastauksia.
– Jotkut tekevät kaikkensa, jotta porot saataisiin ympäri vuoden aitauksiin.
Ollilan mukaan ongelmia on ilmaantunut siellä, missä ihminen on tullut liian lähelle porolaitumia.
Hän haluaa otettavan huomioon, että poronhoito on elinkeinona vanhempi kuin Suomi valtiona.
– Poronhoitoalueella maanomistus on aina sisältänyt pororasitteen, Ollila sanoo. Poronhoitoalueella on hänen mukaansa siedettävä se, että porot ovat lähellä.
Kuumimmat kiistatilanteet ovat Ollilan mukaan yksittäisiä ja paikallisia, ja ne ovat ratkaistavissa paikallisen sovittelun keinoin pikemmin kuin lainsäädännöllä.
Porojen aitaamista on vaatinut esimerkiksi Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK. Ollilan mukaan se ei ole mahdollista.
Myös Luonnonvarakeskuksen tutkija Jouko Kumpula sanoo, että jos porot jollakin alueella päätetään laittaa aitaukseen, se koituu poronhoidon lopuksi alueella. Poro ei ole sopeutunut tarhaelämään, ja aitaaminen tekisi elinkeinosta syvästi tappiollista.
Päivitetty 29.4. kello 10.27 Juttu päivitetty kokonaisuudessaan.
Pohjoisessa saame on usein poronhoidon työkieli
Poronhoitajia on runsaat 4 500. Porotalous on merkittävä elinkeino noin tuhannelle kotitaloudelle.
Poronhoitoalue kattaa kolmasosan Suomen pinta-alasta.
Poronhoitoalueen pohjoisosat ovat erityisesti poronhoidolle tarkoitettua aluetta. Pohjoisimpia paliskuntia sanotaan saamelaispaliskunniksi.
Perinteisessä saamelaisessa poronhoidossa poroja paimennetaan kesä- ja talvilaitumien välillä. Tämä säästää laitumia. Paliskuntajärjestelmä tekee tästä kuitenkin nykyään vaikeaa ja paikoin mahdotonta.
Saamelaiskulttuurille poronhoito on tärkeää. Se on yksi saamelaisten perinteisistä elinkeinoista. Poronhoidossa työkieli on usein saame, joten elinkeino ylläpitää myös saamen kieliä.
