PAUKKUPAKKASET: Pak­ka­nen alkaa ki­ris­tyä vii­kon­lop­pua vasten – it­se­näi­syys­päi­vä­nä hä­tyy­tel­lään monin paikoin -35:tä astetta

RAVINTOLARAJOITUKSET: Ro­va­nie­mel­lä tiu­kem­mat ra­vin­to­la­ra­joi­tuk­set vii­kon­lo­pus­ta alkaen – ko­ronapas­sil­la ra­joi­tuk­sia ei tar­vit­se nou­dat­taa

Joulukalenteri: Lapin Kansan jou­lu­ka­len­te­ri vie aikojen taakse

Pol­ku­juok­sun suosio kasvaa kas­va­mis­taan – Ta­pah­tu­mien osal­lis­tu­ja­mää­riä jou­du­taan jo ra­joit­ta­maan, sillä kan­sal­lis­puis­tot eivät kestä massoja

”Tämä on hieno laji. Meillä on paljon valmiita reittejä, eikä karttaa välttämättä tarvita. Juoksu on tuotu lähemmäs suunnistusta: teiltä ja kevyen liikenteen väyliltä metsään ja luonnon keskelle”, rovaniemeläinen kansallisen tason huippusuunnistaja ja aktiivinen polkujuoksija Matti Kivelä kuvaa lempilajiaan.

”Polkujuoksu on myös peruskuntoilijalle paljon suositeltavampi liikuntamuoto kuin maantiejuoksu”, hän lisää.

Metsäpoluilla ja vaellusreiteillä, usein suurten korkeuserojen maastoissa juostava laji elää todellista buumia. Vuonna 2017 polkujuoksutapahtumia järjestettiin Suomessa yhteensä noin 120 ja niihin osallistui yli 16 000 juoksija.

”Kasvu on ollut aivan hämmästyttävän nopeaa. Vielä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla laji oli varsin tuntematon ja todella vähän harrastettu”, Matti Kivelä sanoo.

Lajin juuret ovat Keski-Euroopan vuoristojuoksussa ja maastojuoksussa. Ensimmäinen varsinainen polkujuoksutapahtuma, nyt jo legendaarinen Vaarojen maraton järjestettiin vuonna 2006 Kolilla. Mukana oli 10 juoksijaa. Nykyisin maksimiosallistujamäärä on 1 000, ja tapahtuma on ollut loppuunmyyty vuodesta 2011. Halukkaita osallistujia on niin paljon, että paikat arvotaan.

Muutoinkin polkujuoksutapahtumien osallistujamääriä rajoitetaan. Monet kisat ovat kansallispuistoissa, joiden reittejä täytyy varjella liialta kulumiselta. Myös alueiden muut käyttäjät on aina huomioitava.

Kivelä näkee suosion taustalla lajin monipuolisuuden ja ihmisten halun liikkua luonnossa.

”Polkujuoksu on keholle paljon kehittävämpää ja parempaa, kuin vaikka maratonjuoksu asfaltilla. Lajissa tarvitaan kestävyyden lisäksi ketteryyttä, koordinaatiota ja tasapainoa. Loukkaantumis- ja vammariskit ovat pienemmät kuin asfaltilla juostessa, sillä rasitus on terveempää”, hän vertaa.

Sosiaalinen media on osatekijä buumin synnyssä ja erityisesti lajin suosion poikkeuksellisen nopeassa kasvussa.

”Polkujuoksuporukka on hyvin yhteisöllistä. Tiedot tapahtumista leviävät nopeasti somessa, ja siellä liikkuu paljon kuvia upeista maisemista. Ehdottomasti some on yksi keskeinen tekijä lajin suosion nopeassa kasvussa”, Kivelä katsoo.

Juttu jatkuu faktaboksin jälkeen.

Kuka?

Matti Kivelä

Syntynyt 1985 Kemijärvellä, asuu Rovaniemellä.

Maanmittausinsinööri ja yrittäjä. Tekee päätyökseen suunnistuskarttoja, parhaillaan työn alla ovat Rovaniemen Jukolan viestin 2020 kartat.

Kansallisen tason suunnistaja. Nuorten Suomen mestari, yleisessä sarjassa sijoituksia 10 parhaan joukkoon.

Nykyisin keskittyy suunnistusviesteihin lohjalaisen Hiidenkiertäjien riveissä, paras sijoitus Jukolassa kolmas 2011.

Aiemmat seurat SK Pohjantähti (Oulu) ja Kemijärven Urheilijat.

Iso osa polkujuoksijoista on asvaltilta metsään siirtyneitä, mutta mukaan on lähtenyt myös kuntoilijoita, jotka eivät ole harrastaneet juoksua aiemmin lainkaan.

Polkujuoksutapahtumien päämatkat ovat pitkiä, kestoltaan kolmesta neljään tuntia. Rankoissa maastoissa edetään matkoja maratonista noin 60 kilometriin.

”Sitten on myös todella pitkiä ultramatkoja, yli 100 kilometriä ja jopa Kuusamon Karhunkierroksen 160 kilometriä. Ne ovat enää kilpailua itsensä kanssa.”

Kivelä itse on juossut lähinnä puolimaratonin mittaisia kisoja.

”Päälajini on edelleen suunnistus, joten kovin pitkiä matkoja ei voi ainakaan kisakaudella vetää. Toki joku 55 kilometrin Pallas–Hetta on mahtava, vaikka pelkästään maisemiensa takia. Polkujuoksussa on hienoa vaihtuvat maisemat, harvoin kierrellään pikkulenkkejä.”

Polkujuoksutapahtumia järjestävät monet tahot, kuten Northern Ultra Trail Service (NUTS) ja Suomen latu. Varsinaista yhtä kattojärjestöä ei ole. Paljon on myös pienten porukoiden järjestämiä tapahtumia.

Rovaniemeä Kivelä kuvaa polkujuoksijan unelmapaikaksi.

”Täällä on rajattomat mahdollisuudet. Ounasvaara on tietenkin aivan ykkönen, mutta hyviä polkuja, reittejä ja metsäautotienpohjia on vaikka kuinka paljon aivan lähellä kaupunkia.”

Hän painottaala lajin ympärivuotisuutta.

”Talvella voi juosta talvikävelyreittejä ja lumikenkäreittejä. Lisäksi monet polut pysyvät juoksukunnossa kovan käytön takia läpi talven.”

Kun suorituspaikat ovat lähellä, kynnys harrastamiseen pysyy matalana.

”Välineillä ei tarvitse kikkailla, varusteeksi riittää vaatetus kelin ja tottumusten mukaan. Kenkiin kannattaa hieman satsata, monet merkit valmistavat jo polkujuoksukenkiä, jotka on kehitelty suunnistuskengistä. Talvikäytössä nastat ovat hyvät”, Kivelä vinkkaa.

Oudossa maastossa kartta on tärkeä apu, myös gps- ja navigointilaitteet ovat monilla käytössä.

Lisätietoja lajista ja juoksuporukoista www.trailrunning.fi