Britannian pääkaupungissa näyttää tiistaiaamupäivänä verrattain rauhalliselta, vaikka pinnan alla kuohuu. Vihaisimmat ja pettyneimmät seisovat lippuineen ja kyltteineen parlamenttitalon edustalla Westminsterissä jo kymmenen aikaan aamulla.
Tunteita kuumentaa entisestään se, että Britannian pääministeri Theresa May ilmoitti maanantaina, että parlamenttiin tiistaille suunniteltu historiallinen äänestys brexit-sopimuksesta lykkääntyy.
Mahdollinen äänestys pidetään ennen tammikuun 21. päivää. Se on takaraja, jolloin eroprosessi siirtyy hallitukselta parlamentille, mikäli hallitus ei ole pystynyt sopimaan erosta itse EU:n kanssa.
Ennen sitä voi kuitenkin tapahtua mitä tahansa hallituksen kaatumisen ja uuden kansanäänestyksen väliltä.
”Brexit on virhe”
”Bollocks to Brexit!”, paskanmarjat brexitille" Näin kyltit kirkuvat parlamenttitalon edustalla.
Samaa mieltä on myös Englannin Sussexista kotoisin oleva Mark Dunkan, jonka mielestä kaksi vuotta sitten tehty päätös Britannian EU-erosta oli suuri virhe.
– En usko, että brexitistä seuraa maallemme mitään hyvää. Uskon, että ihmiset, jotka äänestivät lähtemisen puolesta, äänestivät, koska maassa on niin paljon epätasa-arvoa ja köyhyyttä. Valitettavasti heidät on saatu uskomaan, että se on EU:n vika. Se ei kuitenkaan pidä ollenkaan paikkaansa, Dunkan toteaa Lännen Medialle.
Moni ohikulkija ja mielenosoittaja tuntuu jakavan Dunkanin käsityksen siitä, että maassa lisääntyvä epätasa-arvo on iso ongelma. Ratkaisu ongelmaan tuntuu kuitenkin jakavan syvästi mielipiteitä.
Siitä ihmiset ovat yhtä mieltä, että nykyinen tilanne on kestämätön.
– Olemme nähneet, että poliitikoilla ei ole ratkaisua, heillä ei ole mitään ideaa. Ja silti niiden, jotka ovat aiheuttaneet tämän sotkun, pitäisi johtaa tätä maata myöhemmin. Rehellisesti sanottuna en usko, että parhaat ihmiset johtavat meitä tällä hetkellä, Dunkan toteaa.
Hän onkin sitä mieltä, että tällä hetkellä paras ratkaisu olisi siirtää valta takaisin ihmisille ja järjestää uusi kansanäänestys. Dunkanin mukaan vuonna 2016 vain reilu puolet äänestäneistä halusi brexitin ja loput eivät.
– Pidän siitä, että olen eurooppalainen. Täytän tänä vuonna 50 ja olen ollut lähes koko elämäni EU-kansalainen. Pidän liikkumisen vapaudesta ja siitä vaihtoehdosta, että saan asua ja työskennellä Euroopassa. Lasteni ja lastenlasteni tulevaisuus on tässä myös vaakalaudalla.
– Paras ratkaisu olisi pysäyttää brexit. Se alkoi kansalta ja nyt kansan pitäisi jälleen saada kertoa oma mielipiteensä.
“Vapaakauppasopimus tai suoraan ulos”
Siinä missä Dunkan ja monet muut haluavat Britannian pysyvän EU:ssa, on myös paljon niitä, jotka haluavat ”täyden brexitin” eli full brexitin.
He ovat ihmisiä, jotka ovat kyllästyneet köyhyyteen, eriarvoisuuteen ja ulkomaalaisten tuomiin ongelmiin. Osa myös näkee, että EU rajoittaa muun muassa Britannian vapaakauppaa.
Esimerkiksi konservatiivipuolueen edustajalla Richard Draxilla on selvä näkemys siitä, mitä pitäisi tehdä.
– Äänestimme EU:n lähtemisen puolesta. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että ihmiset täällä yrittävät kaikkensa pitääkseen meidät siinä. Minusta meidän tai uuden johtajan pitäisi mennä EU:n puheille ja sanoa, että haluamme vapaakauppasopimuksen ja jos emme saa sitä, lähdemme maaliskuun 29. päivänä, kuten on sovittu.
Mitä tulee pääministeri Mayhin, Draxilla on myös hänelle suorat sanat sanottavanaan.
– Tämä on iso sekasotku, ja olen erittäin pettynyt, kuten ovat monet kolleganikin. Rouva Maylla oli kaksi vuotta aikaa neuvotella sopimus, josta olisi pitänyt äänestää tänään. Minusta meillä on oikeus äänestää. Se että hän vetää äänestyksen pois, osoittaa täydellistä epäkunnioitusta meitä kaikkia kohtaan. Olen hyvin pettynyt.
Pääministeri Mayn päätös lykätä parlamentin äänestystä on asettanut sekä Mayn että hänen hallituksensa vaakalaudalle. Omassa puolueessa muhii kapina johtajaa vastaan, ja myös oppositio on valmis äänestämään pääministerin uskottavuudesta epäluottamuslauseäänestyksessä.
– En tiedä, kuinka todennäköinen epäluottamuslause on, koska se riippuu yksilöiden äänistä. Henkilökohtaisesti olen menettänyt luottamukseni pääministeriin. Hän on tehnyt parhaansa ja selkeästi se ei riittänyt, Dunkan toteaa.