Lista: Näissä pai­kois­sa on voinut al­tis­tua ko­ro­na­vi­ruk­sel­le

Asuntokauppa: Myy­tä­vien asun­to­jen määrä putosi Ro­va­nie­mel­lä – vanhaa oma­ko­ti­ta­loa ei laiteta myyn­tiin, jos tar­jol­la ei ole uu­dem­paa asun­toa, johon vaihtaa

“Po­lii­tik­ko­jen kädestä syö­mi­nen loppui” – Tam­mi­nie­men pe­sän­ja­ka­jis­ta tehtiin do­ku­ment­ti

Pamflettimainen pokkari muutti suomalaista journalismia 40 vuotta sitten.

Dokumenttielokuvan ohjaaja, Arthur Franck oli 1-vuotias kohukirjan ilmestyessä.
Dokumenttielokuvan ohjaaja, Arthur Franck oli 1-vuotias kohukirjan ilmestyessä.
Kuva: Vesa Moilanen

Lokakuun alussa 1981 ilmestyi kioskijakeluun salaperäinen opus. Se ei näyttänyt kummoiselta, ja kustantamokin oli aiemmin julkaissut lähinnä vitsikirjoja. Kirjoittajat esiintyivät salanimellä. Pokkarijulkaisusta tuli yksi Suomen kaikkien aikojen puhutuimmista ja myydyimmistä kirjoista.

Tamminiemen pesänjakajat oli täyslatinki politiikan sisäpiirin tietoa, jota ei ollut saanut julkistaa. Julkaisuajankohta liittyi tuleviin presidentinvaaleihin, kirjoittajien motivaatio taas parin edellisen vuoden salailuun.

Presidentti Urho Kekkosen terveyden romahduksesta ei kerrottu kansalle. Vuoden 1984 presidentinvaalit häämöttivät tulevaisuudessa. Sisäpiiriläiset tiesivät Neuvostoliiton edistävän Ahti Karjalaisen asiaa.

Tapahtumista on nyt tasan 40 vuotta, ja niistä kertoo uusi dokumenttielokuva Pesänlikaajat – erään kirjakohun anatomia. Siihen on haastateltu kaikkia kuutta elossa olevaa niistä Helsingin Sanomien toimittajista, jotka laativat kirjan salaa työajan ulkopuolella.

”Jos sillä kirjalla joku poliittinen tarkoitus oli, se oli estää Ahti Karjalaisen nousu tasavallan presidentiksi”, myöhemmin Helsingin Sanomien päätoimittajana uraa tehnyt Janne Virkkunen kertoo dokumentissa. Aarno Laitinen kuvailee Karjalaista kelvottomaksi juopoksi.

Kun kirjan kirjoittajien nimet tulivat julki, heistä Aarno Laitinen sai potkut. Arkistokuva.
Kun kirjan kirjoittajien nimet tulivat julki, heistä Aarno Laitinen sai potkut. Arkistokuva.
Kuva: Ratilainen Mauri

Tamminiemen pesänjakajien menestys oli tiukimman itsesensuurin ajan loppu.

– Poliitikkojen kädestä syöminen loppui, kirjoittajakuntaan kuulunut Ritva Remes summaa STT:lle etäyhteydellä Portugalista.

Pyrkimys objektiiviseen tiedonvälitykseen oli läpimurron jälkeen mahdollista.

Varomisen aikakausi

Arthur Franckin ohjaama dokumentti on humoristinenkin aikamatka 1970- ja 1980-lukujen Suomeen.

– Minulla oli selkeä idea siitä, miten Tamminiemen pesänjakajia pitää lähestyä: kirjoittajien näkökulmasta. Jos he vain suostuvat, Franck kertoo.

Tärkeä osa sen vetovoimaa on kokemuksellisuus. Jo kirjoittamisvaihe Laitisen johdolla oli kuin agenttitoimintaa, ainakin Franckin tulkinnan mukaan.

Yhteisestä salanimestään Lauantaiseura huolimatta kirjoittajat joutuivat kuumaan paikkaan, kun kirjan julkaisusta kieltäytyneen WSOY:n pomo Hannu Tarmio yllättäen nimesi heidät suorassa televisiolähetyksessä.

Kirjoittajista Janne Virkkkunen eteni myöhemmin Helsingin Sanomien päätoimittajaksi. Arkistokuva.
Kirjoittajista Janne Virkkkunen eteni myöhemmin Helsingin Sanomien päätoimittajaksi. Arkistokuva.
Kuva: Puromies Petri

Tapahtumaketjun rankkuus ei välittynyt kaikille, Remes pohtii.

– On aikalaisia kavereita, jotka eivät tajunneet, missä raossa me olimme. Poliitikoista ei voinut kertoa pahaa eikä kotiryssäsysteemiä avata.

Kotiryssällä tarkoitettiin poliitikkojen ja toimittajienkin luottomiehiä Neuvostoliiton suurlähetystössä. Sellainen piti olla puoluekannasta riippumatta.

– Varominen ja kielen pitäminen keskellä suuta ei koskettanut tavallisia ihmisiä, jotka eivät törmänneet näihin asioihin.

Kirjaa myytiin yli 160 000 kappaletta puolessa vuodessa, Tuntemattoman sotilaan lukuihin verrattava määrä.

– Siinä alkoi ymmärtää kirjan merkitystä. Ihmiset saivat aivan uusia tietoja.

Arkista sankaruutta

Kun kirjoittajien nimet tulivat julki, heitä ei ensin kohdeltu sananvapauden esitaistelijoina. Laitinen sai potkut. Remes muistelee, kuinka ilkeästi heistä puhuttiin eduskunnassa ja jossain määrin omalla työpaikallakin.

– Ei se kauan kestänyt. Kansanedustajatkin tarvitsivat taas julkisuutta.

Dokumentin johtoajatus on yllättävä sankaruus. Yhden kirjan ansiosta suomalainen journalismi vapautui vallasta.

“Ei tultu ajatelleeksi, että tämä on historiallinen teko ja suuri journalistinen suoritus, joka muutti Suomen poliittisen ilmaston yhdellä iskulla”, Anneli Sundberg sanoo dokumentissa.

Kohukirjasta tuli käsite
STT

Pesänlikaajat -dokumentin ohjaaja Arthur Franck oli yksivuotias, kun Tamminiemen pesänjakajat ilmestyi. Kirjaan hän tutustui muutama vuosi sitten tehdessään edellisen dokumenttinsa Olliver Hawkin taustatutkimusta.

– Siihen elokuvaan kasvoi poliittinen taso, jolloin heräsi halu tutustua Suomen poliittiseen historiaan, Franck kertoo.

– Tamminiemen pesänjakajiin törmäsi kirjoissa ja blogeissa jatkuvasti. Se oli käsite.

Kun Olliver Hawk oli valmis, tuottaja ja yhtiökumppani Oskar Forstén kysyi, mitä kaksikko tekee seuraavaksi. Ohjaajalle asia oli selvä. Joitain asianomaisia piti taivutella. Anneli Sundbergin suostuminen kameran eteen edellytti pitkiä keskusteluja. Toisaalta Janne Virkkusen Franck oli jo tavannutkin isänsä, elokuvantekijä Michael Franckin kautta.

Kaksi vuotta sitten tiedotettiin Tamminiemen pesänjakajat -draamasarjasta, jonka Yle oli tilaamassa Aito Media -tuotantoyhtiöltä. Se oli yllätys

– Meni vähän maku. Jos draamasarja valmistuu samaan aikaan, syökö se kaiken huomion? Onneksi unohdin sen, Franck sanoo.

Sarja ei ole valmistunut.