Po­lii­sin vies­tin­tä­pääl­lik­kö otti lop­pu­ti­lin ja viihtyy nyt työs­sään päi­vä­kes­kuk­ses­sa

Henna Kelloniemi aloitti työnsä Rovaniemen päiväkeskuksessa lokakuun alussa. Viikkoa myöhemmin toiminta käynnistyi upouusissa tiloissa Tomminsillan kupeessa.

Kuva: Anssi Jokiranta

Aamiainen vaihtuu vähitellen puheensorinaan bingon äärellä. Arkiaamu Rovaniemen päiväkeskuksessa etenee leppoisassa ja lämminhenkisessä tunnelmassa, vaikka elämän kolhut ovat monelle tuttuja. Päihdetaustaa, syrjäytymisvaaraa tai mielenterveysongelmia ei täällä säikähdetä – kaikki ovat tervetulleita.

– Ainoa rajoite on, että tulijan pitää olla selvin päin, sanoo toiminnanohjaaja Henna Kelloniemi.

Hän aloitti työnsä päiväkeskuksessa viime lokakuussa. Urapolku ei ole tavanomaisin, edellisen vuosikymmenen hän työskenteli viestintätehtävissä Lapin poliisilaitoksella.

Viestintäpäällikkönä Kelloniemi koki omimmakseen niin sanotun operatiivisen tiedottamisen.

– Muulla sanottaisiin että kriisitiedottamisen. Mutta se mikä on muille kriisitilanne, on poliisille arkipäivää.

Poliisiksi Kelloniemi hakeutui opiskelemaan vuonna 2004. Takana oli sirpaleisia töitä media-alalla. Hän oli valmistunut vuosituhannen alussa taiteen maisteriksi audiovisuaalisen mediakulttuurin koulutusohjelmasta Lapin yliopistosta.

– Työllisyystilanne oli tiukka, joten päätin toteuttaa lapsuuden haaveeni, hän kertoo.

Mielessä siinsi poliisin työ, jossa pääsisi kohtaamaan ja auttamaan ihmisiä. Kuitenkin jo opiskeluaikana Kelloniemeä ohjattiin tiedottamisen suuntaan, jolle oli poliisissa tarvetta.

– Pian valmistumisen jälkeen sainkin puhelun Rovaniemen poliisista, jonne haettiin tiedottajaa.

Töitä riitti. Kelloniemi oli poliisin ensimmäinen tiedottaja Lapissa, ja piirien yhdistämisestä seuranneet organisaatiomuutokset pitivät huolen siitä, että viestimistä tarvittiin.

– Työskentely poliisissa ja viestinnässä oli todella mielenkiintoista. Mutta vastasin yksin Lapin poliisin sisäisestä ja ulkoisesta sekä tehostettua viestintää vaativien tilanteiden tiedottamisesta ja väsyin. Huomasin olevani tiiviisti kiinni puhelimen, sähköpostin ja erilaisten sähköisten kanavien ääressä, osin myös vapaa-ajallani. Kun vuodet kuluivat, huomasin kaipaavani ihmisten luo.

Viime kesäksi hän pyysi päällystön ihmetykseksi siirtoa kentälle ja pääsikin työskentelemään poliisipartioon Ivalossa.

– Huipulle on hyvä lopettaa, Kelloniemi naurahtaa nyt.

Rovaniemen päiväkeskuksen toiminta oli Henna Kelloniemelle tuttua vapaaehtoistyön kautta. Hän oli myös mukana toimintaa pyörittävän yhdistyksen hallituksessa.

– Kun ohjaajan paikka vapautui syksyllä, toiminnanjohtaja pukkasi minua kylkeen, että olisiko tämä nyt sinulle, Henna Kelloniemi kertoo.

Hän mietti kahden yön yli, otti pestin vastaan ja irtisanoutui poliisin palveluksesta.

Urapolku ei ole edennyt suoraviivaisesti, mutta Kelloniemen mielestä se on vain hyvä asia. Kokemus poliisissa avasi elämän synkempiäkin sävyjä. Siitä on apua nykyisessä työssä.

– Asiakkailla voi olla takanaan rankkojakin kokemuksia, joista he haluavat puhua. On hyvä, ettei niitä ota liikaa kantaakseen.

– Jos olisin opiskellut suoraan tähän ammattiin ja aloittanut työt suoraan koulunpenkiltä, tämä voisi olla raskasta.

Päiväkeskuksen toiminta on poliittisesti ja uskontokuntiin sitoutumatonta, mutta perustuu kristilliselle arvopohjalle.

Kristilliset arvot ja usko ovat myös osa Henna Kelloniemen elämää.

– Lähimmäisenrakkaus, auttaminen ja tukeminen, sieltä ne kumpuavat, hän tiivistää.

– Haluan myös jakaa muille sitä valoa ja iloa, jota itse olen saanut kokea.

Viestintäpäällikkönä hän edusti poliisia, eivätkä omat näkemykset tai arvot olleet keskeisiä. Nyt hän kokee voivansa tehdä työtä enemmän omalla persoonallaan.

– Jos asiakas haluaa puhua vaikkapa uskonasioista, voin tehdä sen ihan omana itsenäni.

Kelloniemi pitää myös uskon tuomaa toivon ulottuvuutta tärkeänä.

– Tässä työssä ei voi teeskennellä. Luulen, että se välittyy, näkeekö esimerkiksi asiakkaan tilanteessa aidosti toivoa.

Hänen omasta näkökulmastaan nykyinen työ on valoisampaa kuin arki poliisissa.

– Siellä ollaan usein tilanteessa, jossa asiat ovat jo edenneet pahimpaan.

Kello tulee kymmenen. Neuvokkaan vapaaehtoiset saapuvat laulattamaan. Harmonikkasäestys hörähtää käyntiin ja yhteislaulu alkaa. Sen jälkeen syödään lounas.