Lähivuosina kameravalvonnan teho nousee, kun Suomessa otetaan käyttöön 150 kehittynyttä nopeuskameraa. Niiden toiminta perustuu tracking radar -tutkateknologiaan, joka mittaa ajonopeuden noin 150 metrin matkalta.
Ensimmäiseksi kameroita tullaan käyttämään jo syksyllä valtatiellä 4 Lusin ja Vaajakosken välillä. Tälle 95 kilometrin tieosuudelle rakennetaan 23 uutta automaattivalvontapistettä.
– Tavoite on valvoa nopeusrajoitusten noudattamista erityisesti onnettomuusherkissä kohdissa kuten liittymissä, Uudenmaan ely-keskuksen liikenneturvallisuusvastaava Marko Kelkka selittää.
Nelostien tällä osuudella sattui 241 onnettomuutta vuosina 2012–2016. Liikenneturvallisuustilanne on heikko, ja lisäksi liikennemäärät kasvavat koko ajan.
Joka kymmenennen sakon kirjoitti poliisi tien päällä
Viime vuonna enää joka kymmenes ylinopeudesta määrätty rikesakko johtui poliisin tien päällä suorittamasta liikennevalvonnasta.
Valtaosan sakoista ja huomautuksista nakuttivat poliisin noin 120 valvontakameraa ja 22 liikkuvaa kamera-autoa. Paljastuneiden liikennerikkomusten määrä kasvoi kolmessa vuodessa 76 000:lla.
Suomalaisille kirjoitettiin viime vuonna yhteensä 328 743 rikesakkoa. Niistä vain 3 000 aiheutui muista kuin liikennerikkomuksista.
Eniten kärähdetään ylinopeuksista, vuonna 2017 lähes 289 000 kertaa. Sakkoraja on seitsemän kilometriä.
Huomautuksella selviää, jos automaattisesti tehtävän 3 kilometrin varmuusvähennyksen jälkeen ajonopeus on ollut 3–6 kilometriä enemmän kuin nopeusrajoitus sallisi. Huomautuksiakin poliisi lähetti viime vuonna lähes 300 000 kappaletta.
Rikesakon määrää useimmiten poliisi. Sakotusoikeus on lisäksi rajavartioston tai tullin työntekijällä sekä erätarkastajalla. Rikesakkoon tuomittu voi saattaa asian käräjäoikeuden tutkittavaksi.
Puuttumiskynnys yinopeuksiin laski vuonna 2016
Automaattinen nopeusvalvonta on laajentunut, sillä tolppia ja kameroita on käytössä yhä enemmän.
– Lisäksi puuttumiskynnys ylinopeuksiin laski yhdellä kilometrillä lokakuussa 2016, liikenneturvallisuudesta vastaava poliisiylitarkastaja Samppa Holopainen taustoittaa.
– Kamerat tekevät sitä työtä, mihin ei käsipareja tarvita. Sen ansiosta poliisin resursseja vapautuu ajotapa- ja rattijuopumusvalvontaan.
Oulun keskustan tuntumaan asennettiin kesäkuussa poliisin ensimmäinen uusi valvontalaitteisto.
Rikesakkosummat vaihtelevat 20–200 euron välillä. Keskimäärin rikesakko oli viime vuonna 172,50 euron arvoinen. Valtion kassaan rikesakoista kilisi yhteensä 56,7 miljoonaa euroa.
Uusi järjestelmä sisältää paitsi valvontapisteet ja niiden laitteet, myös tienkäyttäjien tiedottamiseen käytettävät tiedotustaulut ja toistomerkit. Toistaiseksi kameraa on koekäytetty Oulun kaupungin keskustassa.
Nelostien jälkeen tutkakameroita odotellaan valtatielle 6 Koskenkylän ja Kouvolan välille. Samaa kalustoa käytetään Ruotsissa, jossa kamerat myös valmistetaan.
Tällä hetkellä kameroilla valvotaan ajonopeuksia, linja-autokaistan käyttöä ja punaisen liikennevalon noudattamista.
Nopeusmittaus perustuu tiehen upotetun kahden silmukka-anturin välittämään tietoon vajaan 20 metrin päästä kamerasta.
Tätä kehittyneempi uusi kamerakalusto avaa liikennevalvonnalle lisää mahdollisuuksia.
– Kameran edessä jarruttelu ei enää auta, ylikomisario Jarkko Lehtinen poliisin liikenneturvallisuuskeskuksesta huomauttaa.
Valvontaan tuo lisätehoa myös uusi, kesäkuun alussa 2020 voimaan astuva tieliikennelaki. Siinä rikesakot korvataan vastaavan suuruisilla liikennevirhemaksuilla.
Uuden lain puitteissa kamerat alkavat seurata kieltomerkkien, turvavöiden sekä matkapuhelinten ja muiden viestintälaitteiden käyttöä liikenteessä. Maksu lähetetään postitse suoraan kotiin ajoneuvon haltijalle.
Suurempi kiinnijäämisriski vaikuttaa käyttäytymiseen
Vaikka kameravalvontaa osin karsastetaan ja vastustetaankin kiihkeästi, sen turvallisuushyödyt vaikuttavat ilmeisiltä.
– Viime vuonna liikenteen määrä kasvoi, mutta ylinopeudet vähenivät. Suurempi kiinnijäämisriski vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen, Samppa Holopainen näkee.
Tutkija Petra Reimi pitää automaattista nopeusvalvontaa suorastaan yhtenä 2000-luvun tehokkaimmista toimenpiteistä liikenneturvallisuuden parantamiseksi.
Reimin Trafille tekemä tutkimus osoitti, että Suomessa ajonopeudet laskivat pistemäisesti valvotuilla tieosuuksilla keskimäärin 2 kilometriä tunnissa. Talvella lasku oli vielä tuntuvampi.
– Uusimmilla valvontajaksoilla kaikkien onnettomuuksien määrä väheni neljänneksellä valvonnan käyttöönoton jälkeen. Erityisesti risteysonnettomuuksien ja peräänajojen määrä laski. Tosin onnettomuuksien määrä oli niin pieni, etteivät tulokset vielä ole tilastollisesti merkitseviä.
Jos ajonopeuksien lähtötaso on korkea, kameravalvonnan turvallisuusvaikutus voi olla hyvinkin tuntuva.
– Automaattivalvonta vähentää henkilövahinko-onnettomuuksia noin 15 prosenttia sekä liikennekuolemia ja vakavimpia loukkaantumisia 30–40 prosenttia, Reimi summaa aiempia tutkimustuloksia.
Viime vuonna nopeuksien automaattivalvonta kattoi noin 3 300 kilometriä pääteitä. Kameratolppia on pystytetty yli 900.
Kamerat paikkaavat poliisin henkilöstöpulaa
Poliisin kannalta katsoen kamerat paikkaavat akuuttia henkilöstöpulaa, joka huolettaa poliisiylitarkastaja Holopaista erityisesti.
Esimerkiksi ajotavan ja -etäisyyksien, kaistanvaihtojen tai risteyskäyttäytymisen seuraaminen vaatii elävää poliisivoimaa tien päälle.
Usein sitä ei ole käytössä, ja niinpä esimerkiksi paljon puhutut turhat kaistanvaihdot (moottoritiellä) näkyvät rikesakkotilastoissa vain seitsemällä tapauksella.
Vastaavasti suuntavilkun käyttämättömyydestä rangaistiin 51 kertaa, vaikka rike on hyvin yleinen.
Poliisin liikenneturvallisuuskeskuksessa tavoitteeksi on asetettu 600 000 rikesakkoa ja huomautusta vuodessa.
– Toivon, että uudet nopeuskamerat eivät aiheuta mitään hyppäystä, ja nopeudet jatkossakin laskevat, ylikomisario Jarkko Lehtinen sanoo.
– Epäilen kuitenkin, että kehittyneempi valvontatekniikka tulee aluksi tuottamaan enemmän rikesakkoja ja huomautuksia kuin nyt.
Edit 23.9. kello 12.07: Juttua päivitetty kauttaaltaan.