Taannoin väitettiin, että yksi suomalainen vastaa kymmentä itänaapuria. Tämä tuskin pitää paikkaansa, ainakaan enää. "Nykyisin 3 000 thaimaalaista poimii enemmän marjoja kuin viisi miljoonaa suomalaista", kertoo marjayhtiö Polarican koordinaattori Ismo Pasanen (Maaseudun Tulevaisuus 26.8.).
Ulkomaiset poimijat – valtaosa Thaimaasta – keräävät jo neljä viidesosaa kotimaisen marjateollisuuden tarvitsemista luonnonmarjoista. Vieraat viipyvät metsissämme hillasta puolukkaan, eikä kyse ole lomareissusta. Useimmat noukkivat marjoja päivittäin aamusta iltaan tavoitteenaan tili, jolla he voivat maksaa kotimaassaan talon, auton ja lasten opinnot.
Jotkut suomalaiset ovat nähneet touhussa orjatyön piirteitä. Thaipoimijoiden enemmistö tuntuu olevan asiasta eri mieltä.
Suurin osa vieraspoimijoista palaa marjametsiimme yhä uudelleen. He eivät pidä marjanpoimintaa sen raskaampana puuhana kuin vakiotyötään kotikylän riisipelloilla. Suurin ero on palkka, mikä on myös pääsyy pitkään työreissuun.
Lapin marjamailta on kantautunut kuluvana kesänä vain vähän soraääniä. Paikalliset tuntuvat tottuneen vieraspoimijoihin, jotka ovat oppineet entistä paremmin talon tavoille. Lapista löytyy jo kyliä, joiden väki ohjaa poimijoita paremmille marjapaikoille.
Yhä useampi tunnustaa realiteetit. Ilman vieraspoimijoita ei olisi kotimaista marjateollisuutta. Ala joutuu kilpailemaan globaaleilla markkinoilla. Tässä kisassa kerääjähinnan tuplaaminen ei ole mahdollista tai vaikka olisikin, se tuskin houkuttelisi mukavuudenhaluisia meikäläisiä massoittain metsiin.
Tosin nyt näyttää siltä, ettei edes 3 000 thaipoimijaa ole tarpeeksi. Valtaosa luonnon terveysantimista jää metsään tilanteessa, missä marjojen kysyntä kasvaa jatkuvasti. Moni yritys laajentaisi toimintaansa, muttei pysty, koska raaka-aineesta on pula. Marjanpoimintajärjestö Arktiset aromit on arvioinut, että vuotuinen, kaupallinen luonnonmarjakeruu voitaisiin kaksinkertaistaa 20 miljoonasta kilosta 40 miljoonaan kiloon.
Jos kotimaisen marjateollisuuden halutaan kasvavan, vaihtoehdot ovat vähissä. Poimijoita on saatava lisää. Jos ja kun heitä ei löydy kotimaasta, jäljelle jää ulkomaankortti.
Viranomaisten tehtäväksi jää varmistaa se, ettei Thaimaasta ja muista maista Suomeen tulevia poimijoita käytetä täällä hyväksi. Kyse on paitsi inhimillisyydestä myös kotimaisen marjateollisuuden jatkuvuudesta.