pääkirjoitus: Pe­rus­suo­ma­lais­ten ta­voit­te­le­ma maa­han­muu­ton tu­lo­ra­jan ki­ris­tys on ku­tis­tu­mas­sa kos­meet­ti­sek­si muu­tok­sek­si

kolumni: Vie­rai­den vaa­ti­mat­to­muus voi olla enemmän vai­vaan­nut­ta­vaa kuin toi­vot­ta­vaa

Kittilä-käräjät: Kit­ti­lä-ju­pa­kan kä­sit­te­ly jatkuu kor­keim­mas­sa oi­keu­des­sa

Mainos: Lapin Kansa Digi 13,90 €/kk – tilaa tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Pohjola on de­mo­kra­tian valo pi­mey­des­sä

Näkökulma

Pohjoismaiden päivää (23.3.) juhlitaan Putinin Ukrainassa aloittaman raa'an sodan varjossa. Vaikka ajat ovat pimeitä, pohjoismainen yhteistyö on muistutus siitä, että pimeydestä voi tulla valoa.

Islanti, Norja, Ruotsi, Suomi ja Tanska allekirjoittivat 23.3.1962 Helsingin sopimuksen, joka on eräänlainen Pohjoismaiden perustuslaki. Jo 10 vuotta ennen sopimusta otettiin ensimmäiset askeleet kohti sitä, minkä tänään tunnemme Pohjoismaiden neuvostona –  virallisena pohjoismaisen yhteistyön parlamentaarisena elimenä.

Pohjoismaiden neuvoston historia kiinnittyy toisen maailmansodan päättymishetkeen. Sodan jälkeinen jälleenrakennus käynnistyi nopeasti, ja kun YK syntyi 1945, heräsi ajatus Pohjoismaiden laajemmasta ja vahvemmasta äänestä. Tanskalaisen Hans Hedtoftin (sd.) aloitteesta perustettiin 1952 Pohjoismaiden neuvosto pysyväksi elimeksi, jossa Pohjoismaiden parlamentaarikot saattoivat tavata säännöllisesti ja keskustella yhteisistä pohjoismaisista kysymyksistä.

Pohjoismaiden neuvoston perustamisesta on kulunut 70 vuotta.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.