A-Kiltojen toiminta tarjoaa vertaistukea päihderiippuvaisille, jotka haluavat irti päihteistä, mutta myös läheisille, joiden elämään käyttö on vaikuttanut.
– Tarjoamme apua ja toipumuskokemusten vaihtoa, kiteyttää A-Kiltojen liiton hallituksen puheenjohtaja Hannu Gustafsson.
Lapissa toimivia kiltoja on Inarissa, Kemissä, Kemijärvellä, Rovaniemellä ja Torniossa. Rovaniemen kilta on perustettu vasta muutama vuosi sitten, ja toiminnan käynnistymistä pyritään vauhdittamaan tukitoimilla, koska tarvetta olisi.
Aluetapaamisia järjestetään yhdessä Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnissa toimivien kiltojen kanssa neljä kertaa vuodessa.
– Aktiivisuus pohjoisen killoissa on lisääntynyt, vaikka talkoohenki yleensä on koko maassa hieman laskenut viime aikoina, Gustafsson tietää.
Liitossa työntekijöitä on kahdeksan, ja muut ovat mukana vapaaehtoisesti ja ilman palkkaa.
Kemijärvellä vuodesta 1993 toiminut Koillis-Lapin A-Kilta vastasi viikonloppuna Tapionniemessä pidetystä Aluetapaamisesta, jonka ohjelma rakentuu päihteettömyyden, yhteisöllisyyden, toiminnallisuuden ja kokemuksellisuuden varaan.
Yhdistys toimii itsenäisesti ja toiminnasta vastaa hallitus, mutta sitä johtamaan on palkattu työntekijä Jaana Soppela.
– Hän saa palkan ja me muut tehdään töitä voinnin ja kunnon mukaan, hallituksen puheenjohtaja Pekka Välimäki kertoo.
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen myöntämän rahoituksen lisäksi oma varainhankinta on tärkeää ja lahjoituksia otetaan vastaan.
Valtakunnallinen Paluu juurille -teema on Kemijärvellä ajankohtainen, koska killan toiminnot muuttivat kesän alkupuolella toiseen paikkaan ja muutos jatkuu.
– Suunnitelmissa on pitää avoimet ovet -tilaisuus uudessa paikassa ehkä alkutalvesta, Välimäki ilmoittaa.
Toimintaa osallistuminen ei vaadi jäsenyyttä, mutta kynnys voi joskus olla liian korkea.
– Moni lähtee mukaan tutun kautta ja tulee ensin tutustumaan ja katsomaan, että mitä me oikein teemme.
Pohjoisen alueen killat ovat A-kiltojen järjestökoordinaattori-koulutussuunnittelija Kirsi Mäen mukaan pieniä ja sijaitsevat kaukana toisistaan, joten tapaamisissa on mahdollista saada myös kiltojen välistä tukea.
– Sekakäyttö kasvaa eli alkoholin, huumeiden ja lääkkeiden yhteiskäyttö, Mäki selvittää.
Välimäki muistuttaa, että yksi päihdeongelmainen sairastuttaa keskimäärin kuusi läheistä.
Liiton varapuheenjohtaja Matti Moilanen Suomussalmelta laskee, että huonossa kunnossa oleva alkoholisti on noin 40–50-vuotias, mutta huumeidenkäyttäjä vasta noin 30-vuotias.
– Korvaushoidossa oleva voi tulla mukaan toimintaan, sillä sääntöjen mukaan toimintaa pääsee vain päihteettömänä, muistuttaa Mäki, mutta lisää, että kiltatoiminta ei ole päihdehoitoa vaan tarjoaa sisältöä päivään.
Koillis-Lapin A-Kilta muutti Rinnetieltä uusiin vuokratiloihin Jänkätielle kesäkuussa, sillä vuokrasopimus Kemijärven kaupungin kanssa päättyi. Kaupungin päivätoiminta muutti samoista tiloista entisen ammattikoulun halliin Seminaarinkadulle ja otti käyttöönsä Toimintatorppa-nimen.
– Yhteistyö ei ole loppunut, muistuttaa Toimintapäivien toiminnasta vastaava Jaana Soppela.
Tilaa on noin 300 neliötä kahdessa kerroksessa, joten kesän ajan on tehty siivous- ja järjestelytöitä.
Puutyöpuoli on pian kunnossa, ja syksyn aikana rakennukseen saadaan toimintatilat myös tekstiilikäsitöille.
Jäseniä Koillis-Lapin yhdistyksellä on 47, mutta toiminnassa on mukana 60–70. Soppelan mukaan yhdistys tarjoaa paikan esimerkiksi työkokeiluun, palkkatuettuun työhön ja oppisopimuksella työskentelyyn.
Vertaistuki ja apu henkilökohtaisten asioiden hoitamiseen tukevat arjen hallintaa ja tuovat sisältöä päihteettömään päivään.
– Ruoan valmistamme itse, tarjolla on aamiaista ja lounasta, ja lisäksi tiloissa voi peseytyä.
Jossain vaiheessa syksyä Jänkätille remontoidaan Soppelan mukaan myös pyykinpesutila.