Ylen aamuhartaudet ovat muuttuneet aamunavauksiksi, kuten koulumaailmassa jo ennemmin. Yksi syyllinen on hartauksien pitoa junaileva henkilö, jolle olen asiasta myös kirjelmöinyt.
Sieltä on tullut ilmeisesti valmiiksi laadittu pitkä litania liirun plaarumia. On kai Ylellä joku konklaavi, joka asian on ”siunannut”.
Nykyään on koko viikon joku ihmeellinen ”teema”, jolla ei ole hartauden kanssa mitään tekemistä. Ei puhettakaan, että aiheena olisi jotain raamatullista tai että puhuttaisiin Jumalasta tai Jeesuksesta. Joskus kaiken maailman käsittämättömien aiheiden jälkeen saattaa viimeisessä lauseessa jotain uskontoon liittyvääkin olla.
Keskiviikkoisin on aiheena aina ”oma elämä kristittynä”. On siinä kestämistä kuunnella, kun puhuja kertoo jotain aiheeseen liittyvistä työtehtävistään. Ei voisi vähempää kiinnostaa.
Tänä aamuna, jona nyt vuodatustani kirjoitan, puhuja kertoi lapsuuden tinasotilaista ja muista leluleikeistään. Ei edes aamenta päätteeksi.
Olen pääasiassa lopettanut aamuhartauksien kuuntelemisen, koska tulen niistä vain hyvin vihaiseksi. Ei parantunut tänäänkään, kun kokeeksi kuuntelin, käsitykseni hartauksin tasosta. Iltahartauksissa näyttelijät sentään lukevat Raamattua. Sitä tulee itsekin joskus luettua.
En väitä, että itsekään olisin kovin rapia kristitty, mutta jotkut arvot, jotka meitä ovat vuosisatoja kantaneet, olisi syytä säilyttää. Suomea riisutaan pikkuhiljaa pois kristinuskosta.
Onneksi valtioneuvostolla saa olla vielä hartaustilaisuudet ja armeijassa voidaan pitää kenttähartaudet ja laulaa ”Jumala ompi linnanme ”.
Sota-aikana kodeissa ja juoksuhaudoissa menivät kädet ristiin. Mäntyvaarassa ja muidenkin taisteluiden muistokivissä lukee ”Tässä auttoi Herra”. Elämme jouluviikkoa ja vapahtajamme syntymäpäivä lähestyy. Toivotan kaikille lukijoille siunattua joulun aikaa ja kaikkea hyvää uudelle vuodelle.