Pik­ku­ril­lin verran ilmaa keulan ja pus­ku­rin välissä - pitkän linjan au­to­myy­jä kertoo, miten autot jär­jes­tel­lään au­to­kau­pois­sa

Suomen talvessa kuluttajat tutustuvat autoihin mielellään sisätiloissa, joten liiketiloihin pitää mahtua mahdollisimman monta ajoneuvoa.

-
Kuva: Taina Nuutinen-Kallio

Kuluttajat haluavat mielellään tutustua ostettaviin ajoneuvoihin ja niiden ominaisuuksiin sisällä lämpimässä.

– Suomessa on niin pitkä talvi. Ulkona ikkunat ovat jäässä ja auton päällä lumipeite. Auto tulee paremmin esille sisäolosuhteissa, kertoo pitkän linjan automyyjä, myyntipäällikkö Ari-Pekka Heikonen Wetteriltä.

Autokaupan sisätiloihin pitää mahtua mahdollisimman paljon autoja. Se vaatii tilankäytön suunnittelua ja järjestyksen pitoa.

Monessa autoliikkeessä myydään niin uusia autoja kuin käytettyjäkin.

Wetterillä käytettyjä ajoneuvoja on esillä uusien esittelyautojen kanssa samassa tilassa.

Autokaupoissa tilan suunnittelua ja sisustusta määrittelevät eri automerkkien esittelyä koskevat ohjeistukset.

Esimerkiksi yhden merkin osastolla autot on sijoitettu väljästi ja valaistus on hyvin kirkas. Toisen automerkin osastolla taas valaistus on pehmeämpi ja autot ovat sijoitetut tiiviimmin.

Kolhiminen voi käydä kalliiksi

Vaihtoautot on aseteltu halliin hyvinkin tiiviisti, mutta siten, että asiakkaat tarvittaessa pääsevät autoihin sisälle. Parhaimmillaan kahden ajoneuvon keulan ja puskurin välissä on ilmaa pikkurillin verran.

– Ei pysäköimisessä mitään hokkuspokkus-temppuja käytetä. Ei se ole sen kummallisempaa hommaa kuin parkkipaikalla liikkuminen. Ajotaito kehittyy vuosien ja kokemuksen myötä. Tietenkin täytyy olla hyvin tarkka ja varovainen, etteivät autot naarmuunnu tai kolhiinnu. Niiden korjaaminen ei ole halvinta puuhaa, Heikonen kertoo.

Hän kertoo, että vahingot ovat vältettävissä, mutta joskus niitä silti tapahtuu.

– Jos on kiire ja keskittyminen herpaantuu, niin silloin vahinkoja voi sattua.

Nykyautojen pysäköintitutkat auttavat ahtaissa tiloissa ja usein kollega avustaa pysäköinnissä. Heikonen paljastaa myös pienen kikan:

– Viimeiset millit autoa voi siirtää työntämällä sitä käsin vaihteen ollessa vapaalla.

Heikonen kertoo, että autohallin järjestystä muutetaan päivittäin koeajojen ja myymisen vuoksi.

– Joskus järjestystä vaihdetaan myös vaihtelun vuoksi.

-
Kuva: Taina Nuutinen-Kallio

Nopeatempoinen kehitys

Ari-Pekka Heikonen on työskennellyt alalla 24 vuotta, jonka aikana ala on muuttunut nopeampitempoisemmaksi.

– Autojen tekniikkaa kehittyy koko ajan huimaa vauhtia eteenpäin. Pitää pysyä ajan hermolla ja opetella tuotteita.

Itse kaupantekotapahtumakin on muuttunut. Asiakkaat ovat erittäin valveutuneita. Heillä on paljon tietoa ja vertailukohtia.

– Asiakkaat voivat tietää joistain asioista enemmän kuin myyjä.

Valikoima on myös laajentunut.

– Merkit eivät ole juuri lisääntyneet, mutta malleja ja niiden eri versioita on paljon.

Heikonen toteaa, että autokauppa kulkee samoilla kehityspoluilla kuin muukin kaupanteko. Myös autokauppaa tehdään kotisohvilta, eikä liikkeissä välttämättä edes käydä.

Käytettyjen ajoneuvojen kauppa on kehittynyt siten, että autot liikkuvat ympäri Suomen. Ennen ajoneuvoja hankittiin paikallisesti.

Käytetyn auto ostaminen kiinnostaa myös kuluttajaa, koska hänellä on rajattomat mahdollisuudet löytää tietoa tietyn vuosimallina ajoneuvon ominaisuuksista.

– Asiakkaalla on nyt enemmän vertailutaustaa, maailma on auki, vaihtoehtoja on enemmän.

Heikonen innostuu työstään edelleen.

– Yksikään päivä ei ole samanlainen. Auto on tuotteena hirveän mielenkiintoinen ja Suomessa auto on puhuttu ja kiisteltykin aihe.

Suomalainen tykkää pysäköidä väljästi

Liian lähelle toista autoa parkkeeraaminen on suomalaisten pahin ärsytyksen aihe kaupunkipysäköinnissä. 40 prosenttia nostaa sen eniten ärsyttäväksi seikaksi. Toiseksi eniten suomalaisautoilijoita ärsyttää kaupunkipysäköinnissä laittoman lähelle suojatietä parkkeeraaminen, joskin sen nimeää vain 18 prosenttia.

– Vaikka kadunvarsipysäköinti on Suomessa yleisintä pääkaupunkiseudulla, liian liki parkkeeraaminen nyppii pääkaupunkiseutulaisia huomattavasti vähemmän kuin muita suomalaisia. Pääkaupunkiseudullakin se on yleisin ärsytyksen aihe, mutta vain 28 prosentin osuudella. Siinä varmaankin näkyy tottumus. Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla ollaan tottuneempia tiiveyteen, EasyPark Suomen maajohtaja Aleksi Kolehmainen toteaa.

Kolmanneksi eniten suomalaisia pännii katupysäköinnissä tarpeettoman väljä parkkeeraaminen. Sen sanoo 17 prosenttia autoilijoista. Neljänneksi nousee porttikongin eteen pysäköiminen, joka on 15 prosentille suurin kiristys. Sen sijaan jalkakäytävälle ja ajokaistan puolelle pysäköiminen eivät erityisemmin nypi suomalaisia.

Tiedot selviävät EasyParkin maaliskuussa teettämän kyselytutkimuksen vastauksista. Kyselytutkimukseen vastasi 1002 suomalaista, joista pääkaupunkiseutulaisia on 217. Kaikilla vastaajilla on ajokortti ja auto käytössään. Vastaajista miehiä on 55 prosenttia ja naisia 45 prosenttia.

40 prosenttia pääkaupunkiseutulaisista autoilijoista sanoo, että sopiva matka kadunvarteen pysäköityjen autojen välille on 50 senttiä. Kaikista suomalaisista kuskeista niin sanoo 26 prosenttia.

– Puolet suomalaisautoilijoista sanoo, että autojen väliin tulee kadunvarsipysäköinnissä jättää metri. Liki joka viides kokee, että väliä on oltava puolitoista metriä. Pääkaupunkiseutulaisista 42 prosenttia sanoo soveliaaksi etäisyydeksi metrin. Pääkaupunkilaiset siis pysäköivät eniten kadunvarteen ja haluavat autojen olevan aivan peräkkäin, mutta suhtautuvat liian lähelle pysäköimiseen rennoimmin Suomessa, Kolehmainen sanoo.

Liian lähelle pysäköiminen on suomalaisten mukaan jatkuva ongelma kotimaisessa katukuvassa. Joka neljäs sanoo näkevänsä aina kaupungilla liikkuessaan katujen varsilla useita liian liki jätettyjä autoja.

35 prosenttia arvioi näkevänsä tapauksia vähintään yhden aina tai lähes aina kaupungilla liikkuessaan. Vain neljännes kokee moisen harvinaiseksi näyksi.