Pi­ka­kii­tä­jä tuunaa hiih­tä­jän jalat

Näky on tietenkin harvinainen. Kaksi haukiputaalaista yksilölajin olympiaedustajaa treenaa yhtä aikaa Virpiniemen tekonurmella.

Ei päivittäinen näky, mutta usein jopa viikoittainen.

Kentällä keskustelu saattaa mennä vaikka näin:

– Älä ojenna nilkkaa, pidä se koukussa.

– Ei nyt lähde yhtään.

– Kyllä se lähtee, lantio vie tällä tavalla. Älä yhtään mieti sitä loikkaa, mieti vain sitä lantiota.

Hiihtouraansa jatkava Riitta-Liisa Roponen on saanut huhtikuusta lähtien valmennusapua Heidi Kamutalta, joka oli tyttönimellään Hannula 2000-luvun alussa Suomen nopein nainen.

Saman ikäluokan kilpasiskot ovat lopettaneet ympäriltä, mutta 40-vuotias Roponen ei hyydy.

– Niin kauan kuin motivaatio säilyy ja tulosta tulee, niin kauan aion jatkaa, moninkertainen arvokisamitalisti sanoo.

Nelikymppinen ei voi kuitenkaan treenata samalla tavalla kuin nuorempana. Kun ikää tulee, räjähtävyyttä katoaa.

Valmentaja Toni Roponen mietti keväällä Haukiputaan SEO:lla ääneen, miten hän saisi valmennettavansa jalat toimimaan jatkossakin. Vastaukseksi heitettiin entisen pikajuoksijan nimi.

– Heidi on tuonut paljon kaikkea uutta juoksutekniikkaani ja liikkuvuuteeni. Sitä kautta juoksuni on parantunut ja se heijastuu nyt hiihtoon. Kun siirryin lumelle, huomasin, että tasapainoni on parantunut paljon. Olemme saaneet lantion ja pakaran alueet liikkuvammaksi, Riitta-Liisa Roponen kertoo.

Kun Roponen treenaa, Kamutta ei pelkästään seuraa katseellaan, vaan näyttää ja tekee liikkeitä myös itse. Ne ovat hänelle aktiiviuraltaan tuttuja. Hiihtäjä myöntää, että suurin osa liikkeistä on sellaisia, mitä hän ei ole koskaan aikaisemmin kokeillut.

– Koordinaatiot ovat todella haastavia. Vaikka olen tehnyt näitä huhtikuusta asti, Heidin pitää silti muistuttaa esimerkiksi lantion käytöstä tai asennosta. Hän on ammattitaitoinen valmentaja, joka puuttuu jokaiseen virheeseen.

Kamutan huippu-urheilutaustasta on valmennussuhteessa paljon hyötyä. Hän lopetti oman uransa kesän 2007 jälkeen, mutta on edelleen hyvässä kunnossa.

– Liikkeet näyttävät hirveän helpoilta, kun Heidi tekee niitä. Heidi opettaa liikkeen kautta, eikä vain sano, että ’juokse tuossa ja nosta jalkaa ja pidä nilkka noin’, vaan hän näyttää sen.

Roposelle uudet virikkeet, ärsykkeet ja haasteet ovat tuoneet mielenkiintoa harjoittelemiseen.

Roponen on syntynyt 1978, Kamutta 1980. He ovat käyneet yläastetta yhtä aikaa ja kasvaneet Haukiputaalla huippu-urheilijoiksi, mutta muuta yhteistä heillä ei ole ollut.

Viikoittaiset harjoitukset ovat osoittaneet, että kaksikko tulee hyvin toimeen. Kommunikaatio on jouhevaa sekä treenin aikana että sen jälkeen.

Urheilija ymmärtää urheilijaa.

– Tulemme hyvin juttuun. Ritu joutuu tekemään paljon treeniä yksinään, joten tämä on myös mukava sosiaalinen juttu. Porisimme kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä.

Kun Toni Roponen otti Kamuttaan yhteyttä, hän toivoi nopeutta, kimmoisuutta ja terävyyttä edistävää harjoittelua. Kamutta oli aluksi epävarma.

– Mietin, että mitä annettavaa minulla voi olla tuon tason hiihtäjälle.

Sitten hän ymmärsi, ettei hänen tarvitsekaan sekaantua hiihtopuoleen millään tavalla. Toni Roponen hoitaa edelleen valmentamisen päälinjauksia, mutta Kamutta on saanut oman vastuualueensa.

Tarkoitus on, että kaksikko kävisi myös kilpailukauden aikana mahdollisuuksiensa ja aikataulujensa mukaan Ouluhallissa harjoittelemassa.

– Olemme treenanneet liikkeitä jo sen verran, että Ritu voi tehdä niitä itsekseenkin, mutta on tietenkin mukavampi tehdä niitä yhdessä.