Yllätän itseni katselemassa kateellisena uimahalliin kiirehtivää nuorta. Kuinka keveän ja helpon näköisesti hän askeltaa, miltei lentää. Itse klinkkaan kyynärsauvojen avulla hitaasti ja joka askelta miettien, polvi leikkauksen jäljiltä turvoksissa ja kankeana.
En muista koska olisin pystynyt kävelemään normaalisti ja yhtä helposti kuin uimahallin nuori, joka tapauksessa siitä on vuosia. Säälin itseäni, vihaan rappeutuvaa kehoani ja jatkan vesijuoksemista.