Mainos

Pieni on suurta

Profeetta Elia eli joskus 800-luvulla eKr. Raamatussa on merkillinen kertomus (1.Kun.19: 8- 13), miten Herra ilmoitti itsensä Elialle. Odotukset olivat kovat, eihän kukaan ole koskaan nähnyt Jumalaa (Joh.1:18). Ensin tuli myrsky, mutta myrskyssä ei Herra ollut. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys ja vielä tulenlieska, eikä niissäkään Herra ollut. Sitten kuului hiljaista huminaa ja silloin Elia peitti kasvonsa viitallaan.

Ovatko odotetut ja merkitykselliset asiat aina suuria ja järisyttäviä? Ehkä me länsimaisen hyvinvoinnin hellimät saatamme näin ajatella. Kun on jo kaikkea, vain eeppiset elämykset ja mullistavat muutokset tuntuvat jossain. Ja vaikka on jo kaikkea, on pakko saada lisää ja tehdä suureksi jälleen – Make (America/ Europe/ whatsoever) great again.

Kuluneena keväänä pieni asia on ollut uutisten suurimpana otsikkona. Jostain luin, että jos koko maailman koronavirukset laitettaisiin samaan läjään, sitä läjää olisi yhteensä suklaapatukan verran. Mistään ei tippunutkaan meteoriittia, vaan liukastuimme tuohon pieneen läjään polvillemme.

Korona on kyllä pieni, mutta paha. Polvillaan ei kukaan pitempään viihdy, mutta kollektiivinen polvillaan olo on tuonut toisenlaista katsomiskulmaa. Polvillaan tulee pohdittua: mitä ihmettä ja minkä perässä olen elämäni juossut? Täytyykö minun saada aina lisää? Onko kaiken maailman kilpajuoksu ja kasvu välttämätön? Pärjäisimmekö vähemmällä? Onko ”suuri ja paljon” edes kaunista ja siksi tavoittelemisen arvoista?

Tässä asennossa moni ”itsestäänselvyys” on tullut uudelleen merkitykselliseksi. Läheltä on löytynyt pieniä asioita, jotka ovat kyllä olleet, mutta emme ole niitä huomanneet pystypäin kiiruhtaessamme. Jossain on muistettu, että vähemmälläkin pärjätään, kun on pakko. On jopa huomattu, että sellaisiinkin päätöksiin pystytään, jotka säästävät luomakuntaa, meitä ja lähimmäisiämme. Läheltä katsoen on huomattu pienet purot, joista suuret virrat syntyvät.

Edessä on kesä, toisenlainen kuin odotimme. Puhaltakoon kesässämme pienet asiat, hiljainen humina, lempeä länsituuli. Muistuttakoon ne Jumalan hyvyydestä ja julistakoon hänen ihmeitään (VK 571: 2). Ehkäpä koronan kovuuden jälkeen myös lempeät tuulet pysäyttävät meitä ja huomaamme: pieni on suurta ja kaunista.

Olkoon suvesi siunattu!

Tuomas

Kemin kirkkoherra