Pohjoismaiset hiihtolajit ovat olleet osa Petter Kukkosen elämää 1980-luvulta, mutta 44-vuotias Hiihtoliiton tuore huippu-urheilujohtaja tietää, ettei menneitä aikoja kannata haikailla liikaa. Etenkin mäkihypyssä ja yhdistetyssä on katsottu liian paljon taakse, kun näkymä edessä on ollut epäselvä.
– 1980-luvulle ei päästä enää takaisin, vaikka se olisikin hienoa. Tässä ajassa pitää tehdä oikeat peliliikkeet, jos meinataan selviytyä, Kukkonen kertoo STT:lle.
Kukkonen ylsi yhdistetyssä urheilijana maailmancupiin vuosituhannen taitteessa ja toimi vuosina 2012–2022 Suomen miesten maajoukkueen päävalmentajana.
Mäkihypyn ja yhdistetyn ongelmat sekä niiden ratkaiseminen kytkeytyvät monilta osin yhteen. Ikäluokat pienenevät, maakunnat tyhjenevät, Suomi kaupungistuu ja joukkuelajit jylläävät.
– Ideologia on ollut pikkuisen kadoksissa, mitä suomalaisessa mäkihypyssä ja yhdistetyssä tehdään matkalla seurapolulta maajoukkueeseen. Näilläkin harrastajamäärillä voi kilvoitella kohtuu hyvin, mutta laatutekijöitä tullaan tarkastamaan ja ihmisiä kouluttamaan.
Kenttä on tuttu
Kukkonen on lähtöisin Pohjois-Karjalasta takavuosikymmenten vahvalta hiihtolajipaikkakunnalta Lieksasta. Asuinkaupunki Jyväskylä sykkii Keski-Suomen maakuntakeskuksena, mutta hyppyrimäet rapistuvat.
– Suomessa on aika hyvä pienten mäkien verkosto, eikä niiden ylläpito maksa hirveästi. Niitä voidaan ylläpitää talkootöinä ja rahoittaa kuntien käyttötaloudesta.
Kukkonen aikoo tiivistää Hiihtoliiton ja seurojen yhteistyötä.
– Kun seurat perustavat mäkikouluja, kehotamme pyytämään apua.
Apua on tarjolla myös olosuhdevaikutustyössä, mutta lajiväki on vaikeassa välikädessä.
– Emme voi perustella mäkien remontointia harrastajamäärillä emmekä enää menestykselläkään.
– Kun mennään isompiin keskuksiin, siellä on isoin haastekohta. Kuopiossa ja Vuokatissa puretaan ysikympin mäet ensi vuonna. Rovaniemellä ja Jyväskylässä isoimmilla mäillä on elinaikaa muutama vuosi, jos ei tehdä merkittäviä remontteja. Rukalla on vähän ongelmia alastulon kanssa, Kukkonen kertoo.
– Korjausvelka on todella merkittävä. Onneksi meillä on ollut kasassa työryhmä, joka on pyrkinyt kahden vuoden ajan ratkaisemaan kyseisiä haasteita.
Lahdessa olosuhteet ovat kunnossa, ja niitä kehitetään ennen vuoden 2029 MM-kotikisoja.
– Kaikkien viiden tai kuuden keskuksen pelastaminen tässä maailman ajassa ei välttämättä ole mahdollista.
Nuoret lähtevät olosuhteiden ja valmennuksen perässä kotipaikkakunniltaan yhä aiemmin.
– Missä vaiheessa uraa ja mille paikkakunnille aletaan ohjata? Tämä on kriittinen kysymys. Mitä isoja mäkiä meillä on jäljellä kymmenen vuoden päästä?
Tyhjiön pelko
Kukkonen mainitsee usein "koko kentän läpi leikkaavan ideologian", joka suomalaisesta mäki- ja yhdistetyn urheilusta puuttuu.
– Mitä tehdään seuroissa, mitä lukiovaiheessa, mitä maajoukkueessa? Miten otetaan tutkimus ja varustekehitys mukaan? Tätä pitää kirkastaa ja saada ihmiset ajatuksen taakse vielä voimakkaammin kuin mitä on ollut.
Harrastajamäärien suhteen tilanne ei ole toivoton.
– Silti meidän pitäisi pystyä tuplaamaan mäkihypyn ja yhdistetyn harrastajamäärät, jotta olisimme oikeassa kilpailutilanteessa kilpailijamaihin verrattuna.
Vaikka maajoukkueen kirkkaimman kärjen Ilkka Herolan ja Eero Hirvosen takana on mukavaa kuhinaa ja harrastajia vielä riittää, Kukkonen tietää uhkakuvan.
– Olen sopivalla tavalla huolissani jatkumosta. Jos Herola ja Hirvonen pistävät pillit pussiin kauden jälkeen, on tyhjiö miesten osalta todennäköinen. Naisten puolella tilanne näyttää paljon valoisammalta.