Kun tavallinen suomalainen tai yritys joutuu esimerkiksi sähköpostihuijauksen tai valelaskutuksen uhriksi, rahat päätyvät ensin muulille. Muuli on henkilö tai yritys, jolle maksetaan siitä, että tämä siirtää rahat eteenpäin rikolliselle. Rikollinen hyötyy järjestelystä niin, että poliisi ei pysty jäljittämään varsinaista huijaria.
– Muulitoiminta liittyy internetissä ja sosiaalisessa mediassa tapahtuvaan petostehtailuun, sanoo rikoskomisario Heikki Majamaa keskusrikospoliisin rahanpesun selvittelykeskuksesta.
KRP ja Europol julkistivat tiistaina tietoja viime viikolla tekemästään Euroopan laajuisesta EMMA3-suuroperaatiosta, jossa tehtiin 159 pidätystä ja tunnistettiin 766 rahamuulia. Operaation aikana tunnistettiin yli 1 700 rahamuulien tekemää varainsiirtoa, joiden yhteenlaskettu arvo oli 31 miljoonaa euroa.
KRP:n tilastojen mukaan Suomesta ulkomaille on lähetetty tänä vuonna jo noin 3,6 miljoonaa euroa huijauksilla saatua rahaa. Tilastojen mukaan määrällisesti eniten tilisiirtoja tehdään Britteihin ja Turkkiin. Majamaa arvioi, että todellinen uhrien rikollisille lähettämä summa voi olla jopa 10–20 miljoonaa euroa vuodessa.
– Tapausten kirjaaminen on vaihtelevaa. Katsaukseen poimittiin sellaiset tapaukset, joissa oli Europolin kriteerit täyttävät tiedot, Majamaa kertoo.
KRP on tunnistanut myös Suomessa toimivia muuleja.
Yhä useammin tilisiirrolla
Rahat siirretään yhä useammin tilisiirrolla, kun ennen käytettiin esimerkiksi valuutansiirtopalveluita. KRP:n mukaan muulien kiinnijäämisriski on Suomessa kohtalaisen suuri, sillä suomalaispankit ovat parantaneet valvontaa.
Nordea-yrityspankin riskienhallintajohtaja Sakari Wuolijoki kertoo, että ilmiö on pankkitoiminnassa jo valitettavan tuttu.
– Meidän karkea arviomme on, että huijaustoiminta on kaksinkertaistunut viime vuodesta. Tänä vuonna huijauslaskuja on pysäytetty reilut sata, yhteensä noin miljoonan euron arvosta. Maksuja pysäytetään joka päivä, Wuolijoki sanoo.
Nordealla on käytössään automatiikkaa, joka havaitsee tunnetuille muuleille tehdyt tai muuten asiakkaalle epätyypilliset tilisiirrot.
Tällöin pankki ottaa yhteyttä asiakkaaseen ja kysyy, mistä on kyse. Jos rahoja ei ehditä pysäyttää ennen kuin ne ovat ulkomailla, usein tilanteeseen on enää mahdotonta puuttua.
– Kaikkea ei pystytä torjumaan. Vaikka tilisiirrosta jää jälki, lopulta raha voi päätyä sellaiseen maahan, jossa pankkisääntely tai viranomaisyhteistyö estää selvittelyn.
Ensimmäinen tili on usein eurooppalainen
Wuolijoen mukaan muulitili voi olla Euroopassa senkin takia, että huijaukseen haksahtaneet uhrit maksavat eurooppalaiselle tilille helpommin kuin jos pyydettäisiin maksamaan eksoottisempaan maahan.
– Usein rahat päätyvät nopeasti välikäsien kautta esimerkiksi Aasiaan, Afrikkaan tai Etelä-Amerikkaan. Viranomaisten on lähes mahdotonta pysyä perässä.
Huijauksia on monenlaisia. Kyseessä voi olla ulkomaalainen, somessa tavattu morsian tai sulhanen, joka tarvitsee rahaa eri syistä tai vaikkapa perinteinen yrityksiin kohdistuva valelaskuhuijaus.
Tilin maan tunnistaa IBAN-tilinumeron alussa olevasta maalyhenteestä, joka on Suomessa FI, Wuolijoki opastaa.