Perussuomalaiset valitsevat uuden puheenjohtajan lauantaina Jyväskylän puoluekokouksessa. Ehdokkaita on viisi, sen jälkeen kun Raimo Rautiola maanantaina ilmoitti vetäytyvänsä kisasta.
Puheenjohtajaksi pyrkivät europarlamentaarikko Jussi Halla-aho, eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho, kansanedustaja Leena Meri, kansanedustaja Veera Ruoho ja puolueaktiivi Riku Nevanpää.
Halla-aho: Hallituksesta lähteminen ei ole minulle itsetarkoitus, mutta sinne ei pidä jäädäkään hinnalla millä hyvänsä. Perussuomalaisten tulee painottaa oman agendansa keskiössä olevien, yhdessä sovittujen hankkeiden toteuttamista.
Terho: Hallituksessa oleminen ei ole itsetarkoitus, vaan työkalu saavuttaa puolueelle tärkeitä asioita. Suomalaisessa poliittisessa järjestelmässä oppositiosta käsin ei vaikuteta juuri mihinkään, koska enemmistöhallitusten ei tarvitse opposition näkemyksiä kysellä. Jatkaisin hallituksessa sillä edellytyksellä, että meille tärkeät asiat etenevät ja hallitusohjelmasta pidetään kiinni.
Meri: Hallituksessa voi vaikuttaa ja siellä ollaan niin kauan, kuin omat tavoitteet myös etenevät.
Ruoho: Haluan perussuomalaisten jatkavan hallituksessa edellyttäen, että hallitusohjelman kirjaukset, jotka ovat perussuomalaisten käsialaa, viedään maaliin, kuten myös 80-kohtainen turvapaikkapoliittinen ohjelma kokonaisuudessaan. Jollei näin käy, ei ole syytä olla hallituksessa.
Nevanpää: Kyllä. Nykyinen hallituspohja on ainoa toimiva vaihtoehto.
Halla-aho: On tärkeää, että ministeriryhmä ja puheenjohtajisto pelaavat tiiviisti yhteen, eikä rasitteena ole aatteellisia tai henkilökemiallisia ongelmia. Lisäksi haluan korostaa ministerien valintaprosessin parlamentaarisuutta: Siinä, missä hallitus nauttii eduskunnan luottamusta, perussuomalaisten ministerien tulee nauttia eduskuntaryhmän luottamusta. Aion käydä nimityksistä keskustelun kansanedustajiemme kanssa.
Terho: Salkut jaetaan vasta valintani jälkeen. Pätevin henkilö valitaan jokaiseen tehtävään. Olisi epäkypsää johtajuutta siirtää osaavia henkilöitä toisiin tehtäviin pelkästään varmistaakseen omaa asemaansa.
Ruoho: Linjani on, että ministereinä tulee olla pätevimmät. Vaihdokset eivät ole kuitenkaan välttämättömiä.
Nevanpää: Muutoksia pitäisi tehdä, mutta samassa pitäisi muuttaa salkkujako kokonaisuudessaan. Mielestäni puolueen salkkujako ei ole puheenjohtajan päätettävissä.
Halla-aho: Mielestäni ei ole luontevaa, että väistyvä puheenjohtaja pitäisi hallussaan perussuomalaisten painavinta ministerinsalkkua.
Meri: Paikat pitää jakaa osaamisen ja sopivuuden perusteella, ja sama koskee Soinia.
Ruoho: Ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä olen saanut seurata ministeri Soinin ja ministeri Niinistön erinomaista työtä.
Nevanpää: Ei välttämättä, mutta kyseessä on neuvottelukysymys.
Halla-aho: Tämä riippuu mahdollisista muutoksista ministerinimityksiin.
Terho: Ottaisin varapääministerin salkun, koska se on puheenjohtajalle tärkeä ja näkyvä rooli harjoittaa perussuomalaista politiikkaa.
Meri: Neuvottelukysymys. Etukäteen on mahdoton mennä ilmoittamaan. PS:n puheenjohtaja ei ole keisari, joka vain ilmoittaa asiat.
Ruoho: Puolueen puheenjohtajana olisin myös varapääministeri.
Nevanpää: Päätös varapääministeristä on hallituksen sisäinen asia, eikä yksittäisen hallituspuolueen puheenjohtajan mielivaltaan perustuva päätös.
Halla-aho: En pidä tarkoituksenmukaisena, että ottaisin tässä tilanteessa itselleni jonkin perussuomalaisten hallussa olevista salkuista.
Meri: Oikeus- tai sisäministeri olisi osaamiseni ja kiinnostukseni kannalta parhaat paikat. Se edellyttäisi neuvottelua muiden hallituspuolueiden kanssa salkkujaosta.
Ruoho: En jäisi hallituksen ulkopuolelle. En halua erityisesti millekään ministerin paikalle, vaan katson, että jokaiseen ps-ministerin paikkaan on pätevimmät ja kyvykkäimmät henkilömme.
Nevanpää: Puolueen puheenjohtajan ei pidä ottaa ministerisalkkua. Puolueen johtamisessa on riittävästi työtä ilman hallituskuvioita.
Halla-aho: Katso vastaus numero 1.
Terho: Meillä on kaikkien aikojen perussuomalaisin hallitus. Samalla on rehellisesti myönnettävä, että emme ole täysin onnistuneet hallituspuolueena. Puheenjohtajana haluaisin perussuomalaisten olevan tiukempia ja ärhäkämpiä. Meillä on vielä paljon saavutettavaa tällä hallituskaudella. Soini on ulkoministerinä joutunut isänmaan asialla kiertämään maailmaa. Puheenjohtajan on jatkossa syytä olla mahdollisimman paljon läsnä, jotta voimme ajaa hallituksessa entistä tehokkaammin tavoitteitamme. Kenttään ja äänestäjiin on myös pidettävä tiiviisti yhteyttä, jotta tukijamme voivat antaa evästyksiään ja saada paremmin tietoa hallitustyömme tuloksista.
Meri: Hallituksessa voi vaikuttaa ja siellä kannattaa olla niin kauan, kuin saamme riittävästi omia tavoitteitamme läpi. Liian kiltti ei siis kannata olla, ja omia vaatimuksia on uskallettava ajaa rohkeasti ja annettava tarvittaessa takaisin, jos muut lähtevät irtopisteiden keräämiseen meidän kustannuksellamme.
Ruoho: En antaisi alhaisten gallup-lukemien vähentää vipuvarttamme, sillä olemme edelleen toiseksi suurin puolue eduskunnassa. Neuvottelisin Sipilän ja Orpon kanssa siten, että perussuomalaisille tärkeät asiat tulevat näkyviin hallituksen politiikassa.
Nevanpää: Jos muutosvaltaa olisi, muuttaisin linjan lähes kokonaan, tällä hetkellä emme kompromisseilla saavuta mitään.
Halla-aho: On tärkeää muuttaa johtamis- ja toimintakulttuuria keskustelevammaksi, delegoivammaksi, kollektiivisemmaksi ja vähemmän henkilökeskeiseksi. Paikallisjärjestöjen kanssa on tehtävä tiiviisti yhteistyötä puoluetta rasittavien paikallisten valtataistelujen ja kiistojen vähentämiseksi. Puoluehallituksen pitää ottaa aktiivisempi rooli poliittisessa ohjelmatyössä. Puoluetoimisto tarvitsee lisää sektorikohtaisia asiantuntijoita tuottamaan puoluetoimijoiden käyttöön konkreettisia politiikkaohjelmia.
Terho: Uskon horjumattomasti, että meistä vielä tulee Suomen suurin puolue. Ohjelmauudistukseni käynnistyy heti puheenjohtajavaalien jälkeen. Sen keskeinen ohjenuora on kentän kuuleminen ja tavallisen suomalaisen puolustaminen. Jäsenistö pääsee suoraan vaikuttamaan siihen, miten puolueessamme ohjelmia rakennetaan. Tätä varten tehdään mm. sähköinen työkalu. Uusissa ohjelmissa perussuomalaisten on esitettävä selkeä vaihtoehto keskeisiin tulevaisuuden ongelmiin, kuten maahanmuuttoon, turvallisuuteen, veropolitiikkaan, yrittäjyyteen, ulkopolitiikkaan ja sosiaaliturvaan.
Meri: Hyvä johtaja uskaltaa jakaa vastuuta ja tehtäviä myös muille ja erityisesti varapuheenjohtajille. Riittävä vastuu pitää ihmiset motivoituneina. Vastuu onnistumisesta on silti puheenjohtajalla. Puolueen sisäinen yhteistyö on saatava toimivammaksi. Kentän, eduskuntaryhmän ja puolueen vuoropuhelu pitää saada toimimaan vielä paremmin yhteen. Tiedon pitää kulkea molempiin suuntiin. Vain sitä kautta viestiä voidaan viedä yhdenmukaisena myös kansalaisille.
Ruoho: Tiedonvaihto kuntoon. Enemmän vallan ja vastuun jakamista myös varapuheenjohtajille, ja heille selkeä työnjako. Jokaisen jäsenen on saatava tuntea olevansa tärkeä osa puoluetta riippumatta siitä, onko enemmän oikealla tai vasemmalla tai konservatiivisempi tai liberaalimpi. Omaantuntoon tai uskontoon liittyvissä kysymyksissä ei ole järkeä vaatia ryhmäkuria. Meidän on turha kuvitellakaan säilyvämme suurena puolueena, jollemme hyväksy variaatiota poliittisesti marginaalisissa kysymyksissä. Puolueen puheenjohtajalle maksimiajaksi esimerkiksi neljä vuotta. Kuntatasolla kenttätyölle paremmin tukea. Luottamuspaikkaneuvotteluissa priorisoitava paikkoja mahdollisimman monille ehdokkaina olleille eri lautakuntiin, kuin että otetaan valtuuston varapuheenjohtajuuksia.
Nevanpää: Puolueen uudistaminen ei ole puheenjohtajan tehtävä, eivätkä pj:n valtuudet siihen edes riitä. Uudistuminen lähtee kentältä sääntöjen mukaisessa järjestyksessä. On täysin tarpeetonta kasata uudistuslistoja ja luvata muutoksia, jotka eivät demokraattisesti toimivassa puoluerakenteessa ole mahdollisia.
Halla-aho: En hyväksy. Kirkko katsoo olevansa lain yläpuolella, ja se ei käy.
Terho: En, jos heitä autetaan lainvastaisella tai lakia kiertävällä tavalla. Tällä hetkellä akuutein maahanmuuttokysymys on kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden välitön palauttaminen kotimaihinsa. Jos laittomasti maassa oleskelevia ei saada poistettua maasta, on koko turvapaikan hakemiseen liittyvä prosessi turha ja oikeusvaltioperiaate murrettu. Se ei käy.
Meri: Lainvoimaisia päätöksiä tulee oikeusvaltiossa noudattaa ihan kaikkien. En hyväksy sitä, että laittomasti maassa olevia kannustetaan jäämään Suomeen. Se rapistuttaa koko kansan uskoa siihen, että laki on kaikille sama, jos toisten ei päätöksiä kuitenkaan tarvitse noudattaa.
Ruoho: Kirkko ei saa piilottaa laittomasti maassa oleskelevia. Kirkkolakiin pohjautuvan diakoniatyön ja lähimmäisen rakkauden osoittamista emme voi kieltää.
Nevanpää: En hyväksy minkään järjestön tai organisaation toimintaa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden auttamiseksi, ellei kyseessä ole maastamme ulos auttaminen.
Halla-aho: En kannata kansanäänestystä tässä tilanteessa. Ensin puolueen pitää selvittää oma kantansa EU-jäsenyyteen.
Terho: Minun johdollani perussuomalaisten jäsenet päättäisivät yhdessä, minkä kannan otamme EU-kansanäänestykseen ja ylipäätään perussuomalaisten EU-linjaan vuoden 2019 eduskuntavaaleja ajatellen. Pitkällä aikavälillä pidän tärkeänä, että EU-jäsenyydestä äänestetään joka tapauksessa jossain vaiheessa. Nuoremmat ikäluokat, kuten oma sukupolveni, eivät ole koskaan saaneet äänestää EU-jäsenyydestä, eikä EU ole enää se sama EU, johon Suomi aikanaan liittyi. Painetta järjestää kansanäänestys lisää myös se, että toisin kuin monissa muissa EU-maissa Suomessa ei ole keskeisistä muutoksista, kuten eurojäsenyydestä tai perussopimuksista, järjestetty kansanäänestyksiä.
Meri: EU:n integraatio syvenee liikaa kaikkeen päätöksentekoon, ja itsemääräämisoikeutemme kapenee koko ajan. Tästä syystä seuraavalla hallituskaudella tulisi antaa kansalle mahdollisuus äänestää EU-jäsenyydestä. Ennen äänestystä on laadittava napakka selvitys siitä, mitä taloudellisia vaikutuksia mahdollisella EU-erolla olisi.
Ruoho: En kannata. Suomen etu on nyt seurata Britannian eron kustannukset ja seuraukset, sekä selvittää tieteellisen tarkasti Suomen EU jäsenyyden hyödyt ja haitat, samoin kuin toisaalta myös Fixitin hyödyt ja haitat kansalaisen näkökulmasta.
Nevanpää: Kannatan, jos sellainen näin itsestään selvässä asiassa koetaan tarpeelliseksi. Mielestäni Fixit pitää käynnistää heti, eikä siihen kansanäänestystä tarvita.
Halla-aho: Kaikkia terrori-iskuja ei voida estää, ellei sitten haluta muuttaa Suomea poliisivaltioksi. Avainasemassa on maahanmuuttopolitiikka, koska terrorismi on pääasiassa islamilaista ja tekijät pääasiassa maahanmuuttajia tai heidän jälkeläisiään.
Terho: Hallittu maahanmuutto ehkäisee terrorismia. Koko Suomen maahanmuuttopolitiikkaa on jatkuvasti tarkasteltava entistä enemmän turvallisuuden näkökulmasta. Muslimivähemmistön radikalisoitumiseen on puututtava ennaltaehkäisevästi. Olen esittänyt, että selvitämme moskeijoiden ulkomaisen rahoituksen kieltämistä Itävallan mallin mukaisesti. Terroristien hirmuteot ovat Euroopassa tätä nykyä melkeinpä viikoittaisia, eikä mikään maa voi tuudittautua uskoon, että meillä terrori-isku olisi mahdoton. Lisäksi suojelupoliisin rahoitus on turvattava.
Meri: Meidän tulee tietää, keitä maassa on, ja valvonta pitää olla riittävä. Terrorismiteoista tuomitut ja epäillyt tulee palauttaa kotimaahansa. Kansainvälinen tiedustelutoiminta on merkittävässä asemassa.
Ruoho: Vetovoimatekijät poistettava, terrorismirikoksiin syyllistyneiden rangaistusasteikkoa korotettava, iskujen sympatiseeraaminen kriminalisoitava, vihapuheeksi tunnustettava myös länsimaisia arvoja vastaan olevat uskonnollissävytteiset kirjoitukset ja puheet; poliisin, Supon ja rajavartiolaitoksen määrärahoja korotettava, poliisien määrä väestöön suhteutettuna nostettava pohjoismaiselle tasolle ja tiedustelulainsäädäntö saatava kiireellisesti voimaan.
Nevanpää: Tehtävä on sairasta unelmaa elävien vihervasemmistolaisten höttöpäiden ansiosta saatu lähes mahdottomaksi. Ratkaisuja on kuitenkin olemassa, kuten kaikkien jo myönnettyjen turvapaikkojen ja kansalaisuuksien uudelleen arviointi ja prosessissa kielteisen tai muutetun päätöksen saaneiden välitön poistaminen maasta. Toinen ratkaisu on keskittää poliisin resurssit todellisiin ongelmiin suomalaisten nettikirjoittelun kyttäämisen sijaan. Poliisin ”vihapuheryhmä" voidaan siirtää tehtäviin, joilla on merkitystä.
Halla-aho: Itse suhtaudun Natoon myönteisesti. Tiedän kuitenkin, että jäsenyyden toteutumiselle ei yleisestä mielipiteestä johtuen ole kovin suuria edellytyksiä, enkä siksi katso tarpeelliseksi tehdä asialla politiikkaa. Uskottavasta itsenäisestä puolustuksesta on joka tapauksessa pidettävä huolta.
Terho: Noudatan puolueen ja hallitusohjelman Nato-linjaa. En ole ehdottomasti jäsenyyttä vastaan, mutta emme voi liittyä Natoon ilman kansalaisten enemmistön tukea. Nato ei myöskään koskaan korvaa vahvaa kansallista puolustusta.
Meri: En kannata Natoon liittymistä. Nykyinen tilanne, jossa teemme kansainvälistä yhteistyötä, on riittävä. Natosta ei tule lisäarvoa, vaan liittoutuminen voi jopa huonontaa Suomen ja Venäjän välejä.
Ruoho: Tässä maailman tilanteessa on järkevä olla liittoutumaton maa. Suomen puolustukselle on kuitenkin tärkeä tuki hyvin toimiva kumppanuus Naton kanssa.
Nevanpää: Ehdoton ei Natolle. Itsenäinen valtio ei voi olla sotilaallisesti liittoutunut ja olisimme jälleen kerran nettomaksaja.
Halla-aho: On paljon ihmisiä, joita arvostan. En halua nimetä ketään yksittäistä.
Terho: Kolme esikuvaani ovat Paasikivi, joka tunnusti tosiasiat, Ryti, joka uhrasi itsensä isänmaan hyväksi, sekä erityisesti Snellman, joka oli suomalaisen kansallismielisyyden oppi-isä.
Meri: Minulla ei ole varsinaista poliittista esikuvaa. Arvostan kaikkia menneiden sukupolvien vahvoja ja sitkeitä naisia, jotka ovat jaksaneet uurastaa suomalaiselle naiselle yhdenvertaiset oikeudet miesten kanssa.
Ruoho: Ei ole poliittista esikuvaa. Arvostan useampaakin jo vuosikymmeniä eduskunnassa olleita kansanedustajia eri puolueista.
Nevanpää: Kyseessä on monen maailmanhistoriallisen poliitikon summa, mainittakoon Mannerheim ja Ryti.
Halla-aho: Mielestäni olisi hyvä, että perussuomalaiset ja ruotsidemokraatit olisivat samassa ryhmässä esimerkiksi Euroopan parlamentissa ja Pohjoismaiden neuvostossa.
Terho: Suhtaudun lähtökohtaisesti avoimin mielin yhteistyöhön muiden pohjoismaisten kansallismielisten puolueiden kanssa. Yhteistyön muotoja voidaan harkita tilanteen mukaan.
Meri: Minusta laillisten yhdistysten, puolueiden ja demokraattisesti vaaleilla valittujen edustajien kanssa voi hyvin asioida. Keskustelu ja asiointi muiden maiden poliitikkojen kanssa kuuluvat osana normaaliin käytäntöön, ja ihmisiä ei pidä syrjiä heidän mielipiteidensä vuoksi.
Ruoho: Normaalia yhteistyötä, mitä muiden valtioiden eri puolueiden kanssa tehdään. Voisin tavata heidän puolueen puheenjohtajaa ja kuulla heidän ajatuksiaan tilanteestaan Ruotsissa. Siellä heitä, demokraattisesti valittuja kansanedustajia, syrjitään.
Nevanpää: Yhteistyökuviota pitää selvittää syvemmältä ja summata tarkasti.
Halla-aho: Tavallisella pieni- ja keskituloisella suomenkielisellä ihmisellä ei juuri tunnu olevan ystäviä mediassa tai vanhoissa puolueissa. On muodikkaampaa ajaa erilaisten vähemmistöjen asiaa.
Terho: Perussuomalaisten tulee ajaa tavallisten suomalaisten etua. Niin suomalaisen yrittäjän, duunarin, opiskelijan, eläkeläisen kuin työttömän mahdollisuuksista ja toimeentulosta on huolehdittava. Tärkeintä on kaikessa politiikassa laittaa Suomi ja suomalaiset ensin. Kukaan muu ei kansallista etuamme puolusta kuin me itse.
Meri: On tärkeää, että kaikista pidetään huolta. Silti tuntuu, että keskituloiset, jotka maksavat suurimman osan veroistamme, ovat jääneet monista keskusteluista pois. Meillä on paljon keskituloisia perheitä ja yksineläviä, joiden työtulot ja eläkkeet eivät yksinkertaisesti riitä elämiseen.
Ruoho: Pien- ja yksinyrittäjät, jotka tekevät pahimmillaan ympäripyöreitä päiviä terveytensäkin vaarantaen. Palkansaajista iso osa on käytännössä pientuloisia asumisen kalleuden takia. Eläkeläisköyhyyteen perussuomalaisten on puututtava.
Nevanpää: Erityisen kiireellistä parannusta tarvitaan syrjittyjen ja alistettujen työttömien, työkyvyttömien pitkäaikaissairaiden sekä muiden vähävaraisten suomalaisten kantaväestöryhmien etujen puolustamiseen.
Halla-aho: Suomalainen kulttuuri sisältää suomalaisen tavan elää ja olla, kaikkine sisäisine variaatioineen. Kulttuuri kehittyy, eikä sitä tarvitse sen ihmeemmin ylläpitää.
Terho: Suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttäminen on minulle keskeinen teema niin kulttuuriministerinä kuin Suomalaisuuden liiton puheenjohtajana. Ilman kulttuuria ei ole kansakuntaa. Suomalaisuus on yhteinen aarteemme, jota rakennamme ja vahvistamme sukupolvesta toiseen. Kulttuurimme on samalla lahjamme maailman monimuotoisuudelle.
Meri: Meidän tulee huolehtia maataloustuotannon säilymisestä elinkelpoisina ja pitää suomalaiset arvot ja perinteet kunniassa. Meidän ei tarvitse hävetä perinteitämme eikä isänmaallisuuttamme ja meillä on oikeus turvata oman maan talous ennen muita. Saamme vaatia, että Suomi on jatkossakin turvallinen maa.
Ruoho: Vaalisin kulttuuriperintöä tuomalla esiin suomalaista taidetta ja laajassa mielessä koko kulttuurihistoriaamme. Perussuomalaiset voisivat valita vuosittain uuden teeman ja esimerkiksi siihen liittyvän suomalaisen historian henkilön, jonka tuotantoa puolue esitttelisi.
Nevanpää: Siirtämällä tukia vihervasemmistolaisilta tekotaideyhdistyksiltä sekä tarpeettomilta somali- ja pakolaisyhdistyksiltä suomalaisuutta ja Suomen perinteitä ja kulttuuria vaaliville suomalaisille järjestöille. Kansallismieliset järjestöt ovat jääneet täysin sivuosaan höttöunelmien jyllätessä ja tuhotessa kulttuuriperintöämme kansamme varoin. Onkin syytä pohtia erilaisten vihervasemmistolaisten äärimarginaaliunelmaorganisaatioiden kieltämistä ja toiminnan estämistä.