Kun Walesin prinssi Charles ja Cornwallin herttuatar Camilla tekivät pikaisen yksipäiväisen vierailun Penangin saarelle, jota sattumoisin vielä brittisiirtomaavallan aikaan kutsuttiin Prince of Wales Islandiksi, korkea-arvoisille vieraille järjestettiin luonnollisestikin parasta ohjelmaa, mitä monikulttuurisuudestaan ylpeällä Georgetownin vanhalla kaupungilla on tarjota: Vierailtiin moskeijassa, kiinalaistemppelissä, hindutemppelissä ja kirkossa.
Nämä neljä kuninkaallisille esiteltyä pyhää paikkaa eli Kapitan Keling -moskeija, kiinalaisten Han Jiang -temppeli, hindujen värikäs Sri Mahamariamman ja anglikaaninen Pyhän Yrjön kirkko ovat kaikki lyhyen kävelymatkan päässä toisistaan. Samat kohteet osuvat usein myös normituristin reitille.
Kun me kierrätämme omia satunnaisia vieraitamme Penangin mielenkiintoisimmissa paikoissa, emme useinkaan jätä näitä vanhan keskustan historiallisia kohteita väliin. Kirkon tilalle tosin valitsemme yleensä saman kadun varrelta taolaisen Armon Jumalattaren temppelin, jonka etupihan isoissa polttouuneissa poltetaan esi-isille lähetettäviä symbolisia lahjoja.
Parasta opastusta saa aina Kapitan Keling -moskeijan ystävällisiltä oppailta. Viiden päivittäisen rukouksen ajankohdat, rukouskutsu, peseytyminen, rukoussuunta, kumarrukset ja Koraanin ensimmäinen suura käydään huolellisesti läpi.
Myös Buddha-faneille löytyy Penangista hienoja temppeleitä, joissa kullan kimalluksen keskellä voi syventyä mietiskelemään, miten kärsimyksestä voisi vapautua. Suosikkejamme ovat Rottasaaren thaimaalainen ja burmalainen temppeli sekä Kek Lok Si, joka on Kaakkois-Aasian kiinalaisten tärkein Buddha-temppeli.
On aina inspiroivaa tutustua lähietäisyydeltä erilaisiin uskonnollisiin virityksiin. Nuorin lapsistamme intoutui muutama vuosi sitten jopa suunnittelemaan oman uskontokunnan perustamista, kun olimme vuoden ajan kierrelleet ympäri Indonesian laajaa moniuskontoista saaristoa.
Balilaiskylän hindutemppelissä olimme juhlineet ystävällisen naapuriperheen kutsusta yötä myöten hienoihin temppelivaatteisiin tälläytyneinä. Itäjaavalaisen tuttavaperheen luona olimme herkutelleet islamilaisen paastokuukauden päätyttyä.
Papualainen saaristolaisperhe oli kuskannut meidät sunnuntaina kirkkoveneellä naapurisaaren protestanttikirkkoon virsiä veisaamaan. Borobudurin buddhalaismonumentin laitamilla olimme ratsastaneet elefantilla.
Ja välillä Malesian puolella Penangin kiinalaisten käärmetemppelissä olimme yrittäneet varoa osumasta seinillä roikkuviin myrkkykäärmeisiin, jotka onneksi ovat kuitenkin aina suitsukkeiden vaikutuksesta aika tokkurassa.
Eipä siis ihmekään, että kuusivuotiaan ideana oli perustaa siiliuskonto, jossa kaikista tärkeintä oli uskoa siileihin.