Kysymykseen, miksi muutimme Malesiaan, vastaamme, että halusimme tarjota lapsille mahdollisuuden käydä koulua englanniksi aidosti monikulttuurisessa ympäristössä. Mutta myönnettäköön, että miellyttävä ilmastokin vaikutti. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, Penangin ruokaparatiisi valikoitui uudeksi kotikaupungiksi siksi, että se on todellinen herkuttelijan taivas.
Restoran Nasi Kandar Sahirah Banu on yksi perheemme kantapaikoista. Sinne on 900 metrin kävelymatka kotoa. Lähempänä olisi kyllä Tescon Nasi Kandar -paikka, mutta siellä roti canai -leipä ei ole läheskään yhtä lehtevää. Kun Sahirah Banun rotinpaistaja on lomalla, menemme ilmaisella bussilla naapurikaupunginosan Mohamed Raffee -ravintolaan, jonka roti on ehkä kaupungin parasta.
Kunnon roti ei ole pannukakkumaisen tiivistä vaan rapean ilmavaa ja kerroksellista. Oikea rakenne syntyy tekovaiheessa, kun roti-taikina venyy melkein läpinäkyväksi kalvoksi, joka sitten taitellaan kasaan neliömäiseksi lätyksi. Lättyleipää syödään dippaamalla sitä joko linssicurryyn tai vaihtoehtoisesti lammas- tai kanacurryyn.
Perinteisesti rotin kanssa juodaan teh tarikia eli ”vedettyä teetä”. Se valmistetaan niin, että vahvan tumman teen ja siirappimaisen kondensoidun maidon sekoitusta kaadetaan korkealta astiasta toiseen. Edestakaisen kaatelun eli ”vetämisen” lopputuloksena on vaaleanruskea juoma, jonka pinnalla lasissa on paksu vaahtokerros.
Roti canai ja teh tarik ovat kansallisia ylpeydenaiheita Malesiassa. Tämä alle euron hintainen yhdistelmä on myös meidän perheen ehdoton aamupalasuosikki.
Nasi Kandar -ravintoloissa tarjoillaan myös erilaisia curry-ruokia riisin kera. On vihanneksia, kanaa, lammasta, kalaa ja rapuja. Jos paikassa on tandoori-uuni, ei naan-leipää kannata jättää väliin.
Valitsimme asuntomme niin, että alle kilometrin päässä kotoa on ainakin sata ruokapaikkaa. Muutaman Nasi Kandar -paikan lisäksi lähistöllä on kymmeniä malaiji-ruokakojuja ja kiinalaisia ravintoloita. Vaihtelua saa thaimaalaisista, korealaisista, japanilaisista, arabialaisista ja intialaisista ruokapaikoista.
Kotikaupunginosamme Tanjung Tokongin etnoruokatarjonnassa on vain yksi puute: Ihan kotikulmilta ei löydy aitoa länsisumatralaista rendangia, vaan sitä varten pitää mennä Tanjung Bungahiin 2,5 kilometrin päähän.
Jos länsiruokaa tekee mieli, suunnistamme lähikortteleihin McDonaldsiin, Pizza Hutiin, KFC:hen tai Starbucksiin. Kun Suomi-ikävä iskee, pistäydymme ruokaostoksilla Tescossa, Cold Storagessa tai SAM’s Groceriassa ja syömme kotona. Ruokakoriin päätyy silloin yleensä salaattiaineksia, juustoa, patonkia, nakkeja, jugurttia ja muroja.
Muilta Penangin suomalaisilta saimme vinkin ruisleipää valmistavasta lähileipomosta. Oikea ruisleipä tulee meille kuitenkin aina Suomesta!