Lastemme opiskeluviisumeihin myönnettiin vuosi lisäaikaa. Malesiassa opiskelevien alaikäisten äidit saavat huoltajaviisumin. Sen sijaan isien oletetaan hankkivan perheen elannon kotimaastaan. Meilläkin isän roolina on jatkossa olla yli puolet ajasta töissä Suomessa. Onneksi Malesiassa on niin halpaa, että isonkin perheen menot on helppo pitää kurissa.
Ensimmäinen Malesian vuosi meni yhdessä hujauksessa. Ihan äskenhän vasta etsimme vuokra-asuntoa Penangista, käytimme lapsia Tenby International Schoolin tasotesteissä ja mietimme, voimmeko oikeasti jättää maailman parhaaksi kehutun suomalaisen peruskoulun.
Onneksi lapset sopeutuivat nopeasti uuteen kouluun, vaikka se vaikuttaakin selvästi suomalaista peruskoulua vaativammalta. Koulusta on löytynyt uusia kavereitakin.
Aluksi lapsia hämmästytti, miten kannustavasti ja kunnianhimoisesti Tenbyssä opiskeluun suhtaudutaan. Luokkakavereistakin on siistiä, jos joku saa huippuarvosanan kokeesta. Hyviä koulunumeroita ei tarvitse ainakaan hävetä. Koulupukuihin sonnustautuneet kravattikaulaiset oppilaat tuntuvat muutenkin käyttäytyvän esimerkillisesti.
Meidän perheessä lasten raahaaminen vieraaseen maahan koulua käymään oli luonnollisestikin puhtaasti vanhempien päässä syntynyt idea. Mutta samaan ratkaisuun olisi voinut päätyä toisellakin tapaa.
Esimerkiksi tyttäremme korealainen kaveri päätti itse, että hankkii tasokkaan englanninkielisen koulutuksen. Tyttö muutti Penangiin yksin 14-vuotiaana ja asuu nyt paikallisen korealaisrouvan luona. Malesian englanninkieliset koulut ovat kuulemma parempitasoisia ja halvempia kuin vastaavat koulut Etelä-Koreassa.
Urheilukentän laidalla useasti jututtamamme englantilaisperhekin on hyvin tyytyväinen Tenby-kouluun. Perheen neljä lasta ovat ehtineet käydä yhtätoista kansainvälistä koulua eri puolilla maailmaa. Nykyinen koulu on perheen mielestä paras, eikä heillä enää ole tarvetta muuttaa minnekään. Muissa kansainvälisissä kouluissa englantilaislapset olivat perheen vanhempien mielestä liikaa vain samaan kulttuuripiiriin kuuluvien eli muiden länsimaalaisten kanssa.
Tenby-koulussa ei moista ongelmaa ole. Samalla kampuksella toimii sekä kansainvälinen koulu että kansallinen malesialainen koulu. Kansainvälisen puolen oppilaistakin suurin osa on Kiinasta, Koreasta, Japanista ja muista Aasian maista.
Penangin ihanan inspiroiva monikulttuurinen arki kelpaa kyllä meillekin – eikä suinkaan pelkästään tuhansien etnisten ruokapaikkojen takia. On hienoa nähdä päivittäin, miten ihmiset osaavat olla ylpeitä omista perinteistään ja samalla arvostavat muita ja antavat tilaa muille kulttuureille. Ja kaikki etniset ryhmät ovat iloisesti sekaisin samassa tungoksessa.
Naisten pukeutumisesta näkee muuten jo kaukaa etnisen taustan. Malaijirouvilla on muslimihuivi. Intialaisnaisilla on usein tunika ja housut sävy sävyyn. Narutoppi ja minihame kuuluvat todennäköisesti kiinalaiselle.
Varmaan arvaatte sen rouvan etnisen taustan, joka ensi vuonnakin kulkee ympäri Penangia Marimekossa, Muumi-kassi olalla.