Missä kunnossa Meri-Lapin rannikon vedet ovat? Pienelle merialueelle laskee suuria jokia. Teollisuuslaitoksia ja yhdyskuntia on asettunut rantamaille tiuhaan.
Soittokierros Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja Luonnonvarakeskuksen (LUKE) tutkijoille sekä Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen (ely) tuottaa hyviä ja huonoja uutisia. Yhteenvedon tekee hydrobiologi Annukka Puro-Tahvanainen elystä:
–Rannikon lähialueet ovat tyydyttävässä tilassa ja ulommat hyvässä. Tämä on rehevyystilanteeseen perustuva yleisarvio.
Sen vahvistaa tutkija Jan-Erik Bruun SYKEstä.
–Muuhun Itämereen verrattuna Perämeri on aika hyvässä kunnossa. Se on vähäravinteinen eli fosforia esiintyy hyvin vähän ja typpeäkin vain kohtalaisesti. Tästä syystä sinileväkukintoja ei juuri havaita. Perämeri on ainoa Itämeren alue, jossa ravinnetilanne on pysynyt ennallaan.
Jokivesien mukana tulee kuormitusta, mutta valumista on hyötyäkin.
–Joista tuleva virta on voimakas, mikä pitää tilannetta tasaisena. Kun saaristoa ei juuri ole, vesi on aika homogeenistä rannikolla ja avomerellä, Bruun sanoo.
Haitallisten aineiden pitoisuudet ovat meressä vähentyneet.
Ennen kuin vesiä kuormittaviin aineisiin perehtyneet tutkijat kertovat Perämeren tilasta tarkemmin, pari muutakin myönteistä huomiota:
–Roskaantuminen eli mikromuovi on koko Itämeren ongelma, mutta Perämerellä ei erityisesti. Tutkimusalus Aranda kävi äskettäin lähellä Kemiäkin. Tulokset eivät osoittaneet mitään poikkeavaa, Jan-Erik Bruun kertoo.
Perämerellä ei ole havaittu vieraslajeja.
–Merirokkokin jää Merenkurkun kohdalle. Laivaliikenne on kovaa, joten mahdollisuuksia vieraslajien leviämiselle olisi. Ehkä pitkä ja kylmä talvi sekä vähäsuolaisuus hillitsevät, arvioi johtava tutkija Maiju Lehtiniemi SYKEstä.
Vertailu muuhun Itämereen voi helposti antaa liiankin ruusuisen kuvan.
–Ravinnetasot ovat laskeneet 1980-luvulta ja pysytelleet ennallaan 2000-luvulla. Tässä näkyy yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesien puhdistuksen tehostaminen. Myös jokivesien ravinnevirtaamat ovat olleet keskimääräistä pienemmät 1990- ja 2000-luvuilla, kertoo erikoistutkija Pirkko Kauppila SYKEstä.
–Sen sijaan rehevyyttä kuvaavan kasviplanktonin lehtivihreäpitoisuus on yhä koholla. Nyt sen arvo on keskikesällä Kemin ja Simon ulommilla rannikkovesialueilla kolme mikrogrammaa litrassa ja Tornion edustalla lähes neljä, kun hyvän tilan tavoite olisi kaksi.
–Kun arvioidaan meriveden rehevyystasoa klorofyllin, kokonaisravinteiden ja näkösyvyyden avulla, rannikkovedet ovat tyydyttävässä tilassa. Joet ovat keskimäärin paremmassa kunnossa.
Kauppilan mukaan Kemin ja Tornion edustalla on kattava verkko havaintoasemia. Ulompana merellä sijaitsevat kansallisen seurannan asemat, rannikkoa lähempänä yhdyskuntien ja teollisuuslaitosten velvoitetarkkailupaikat.
Jokien ainevirtaamiin perehtynyt tutkija Antti Räike SYKEstä epäilee, että Perämeren tilanne uhkaa kääntyä huonompaan suuntaan.
–Perämerellä ei ole typen ja fosforin osalta kuormituksen vähennystavoitteita Itämeren suojelun toimintaohjelmassa, vaikka kuormitus ei saisi noustakaan. Yleisesti jokien kuljettama fosforikuormitus on ollut laskussa, mutta typen ja orgaanisen hiilen kuormat nousussa, hän sanoo.
Räikkeen mukaan orgaanisen hiilen pitoisuus näkyy rannikolla ruskeampana vetenä. Pitoisuuden kasvuun liittyy useampi eri tekijä, mutta ilmastonmuutos on tutkimustulosten perusteella yksi keskeisimmistä vaikuttajista.
–Talvet ovat leudontuneet, jolloin orgaanisia aineita huuhtoutuu huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Tilanne on vielä hankalampi, jos maassa ei ole routaa. Toistaiseksi esimerkiksi Kemijoen valtavan isolla valuma-alueella pitoisuuksia on hillinnyt se, että alue on pitkälti luonnontilainen. Pohjoisessa talvi on pitkä ja kasvukausi lyhyt.
–Toisaalta Suomen merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelmassa on kunnianhimoinen lista rannikkovesien osalta. Vähennystavoitteet ovat merkittäviä myös Perämerellä.
Tutkija Lari Veneranta LUKEsta huomauttaa, että suo- ja metsäojitusten aiheuttamaa ravinne- ja kiintoainekuormaa voisi hillitä laskeutusaltailla, joiden määrä yhä on vähäinen.
–Ylempänä jokivarsilla voi olla vaikea hahmottaa, miten laajasti toiminta siellä vaikuttaa alapuoliseen vesistöön. Useimmissä Perämereen laskevissa joissa vedenlaatu on heikentynyt vesivoimatuotannon ja ojitusten vuoksi.
Raskasmetalleja mitataan sekä sedimenteistä eli pohjakerrostumista että kaloista.
–Sedimenteissä lähes kaikki metallit ovat vähentyneet hyvin. Kolme pahista ovat elohopea, lyijy ja kadmium, selvittää ryhmäpäällikkö Jaakko Mannio SYKEstä.
–Vesiympäristön kannalta tärkeimmät luokittelutekijät ovat elohopean ja orgaanisten ympäristömyrkkyjen pitoisuudet kaloissa. Kemin ja muun muassa Kotkankin edustalla elohopea indikaattoriksi valitussa ahvenessa on hieman kohonnut ja voi ylittää ympäristönlaatunormin. Ihmisen kannalta elohopeaa ei ole Perämeren kaloissa kovin paljon.
Mannion mukaan vanhojen ympäristömyrkkyjen, kuten PCB, DDT ja HCB, pitoisuudet ovat Itämeressä kieltojen ja rajoitusten myötä vähentyneet jo alle kynnysarvojen.
–Uudemmista aineista bromatun palonestoaineen PBDE:n pitoisuudet ylittävät ympäristön laatunormin vielä kaikkialla Itämeren piirissä.
Perämeren pohjukan tilasta julkaisi ruotsalainen Naturhistoriska Riksmuseet raportin vuonna 2013. Siitä käy ilmi, että PAH-yhdisteiden pitoisuustasot ovat alueella pääosin tyydyttäviä tai hyviä. Kemin edustan pisteessä tosin mitattiin useimmiten kohonneita arvoja.
PAH-yhdisteitä eli polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä syntyy epätäydellisen palamisen seurauksena, kun fossiilisia polttoaineita poltetaan teollisuudessa ja liikenteessä. Nämä haitalliset aineet kulkeutuvat pieninä hiukkasina ilmavirtausten mukana ja leviävät luonnossa kaikkialle.
Ensimmäiset tulokset viime vuonna aloitetusta EU-kalat III -hankkeesta (Kotimaisen kalan kilpailukyvyn parantaminen – muutokset ympäristöperäisten haitta-aineiden pitoisuuksissa) ovat valmistuneet. Hanke on Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, LUKEn ja SYKEn yhteinen.
Tuloksista kertoi toukokuussa ilmestynyt Kalastaja-lehti. Niiden mukaan Itämeren lohien dioksiini- ja PCB-pitoisuudet ovat noin puolittuneet 2000-luvun aikana ja ovat jo lähellä EU:n raja-arvoa. PBDE-pitoisuudet lohessa olivat pienentyneet 15 prosenttia vuodesta 2009.
Sen sijaan perfluorattujen alkyyliyhdisteiden (PFAS) pitoisuudet eivät olleet muuttuneet seitsemässä vuodessa. Näitä yhdisteitä käytetään teollisuudessa sekä vettä ja likaa hylkivissä tekstiileissä. PBDE- ja PFAS-yhdisteille ei ole lakisääteisiä enimmäisarvoja.
Elohopean, kadmiumin ja lyijyn pitoisuudet olivat lohissa pieniä. Se viittaa tutkijoiden mukaan siihen, että myös niiden ravintokaloissa pitoisuudet olisivat pienentyneet.
–Muutokset ovat siis pitkällä aikavälillä erityisesti vaarallisimpien aineiden eli elohopean, kadmiumin ja lyijyn osalta oikein positiivisia. Kromin ja arseeninkin osalta on menty parempaan päin viimeisen vuosikymmenen aikana, Mannio summaa.
Perämeren kalaa voi siis huoletta pyytää, ostaa ja syödä. Lari Venerannan mukaan osa kalakannoista kestää hyvin pyyntiä.
–Erityisesti ahven on runsastunut. Useat lämpimät vuodet ovat vaikuttaneet Perämeren ahven- ja kuhakantojen voimistumiseen.
Vaellussiika on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi heikkojen luonnonkantojen vuoksi. Se lisääntyy luontaisesti Tornionjoessa ja jonkin verran myös muissa Perämereen laskevissa joissa. Valjastetuissa ja säännöstellyissä joissa luonnonlisääntymisen vähyyttä korvataan poikasistutuksin, jotta kalastus olisi mahdollista.
–Vaellussiikaa pyydetään merellä liian nuorena, jopa ennen lisääntymiskokoa. Toisaalta pyyntiä ei voi liiaksi rajoittaa, koska olisi hassua, jos istutetut kalat jäisivät pyytämättä. Syksyllä meressä kutevan pienikokoisen karisiian kannat kestävät Perämeren alueella hyvin pyyntiä.
Ammattikalastuksessa iso pulma ovat hallit ja norpat.
–Hylkeet tahtovat poimia verkoista kalat ja rikkoa pyydykset. Hyljekannat ovat kasvaneet 1980-luvulta lähtien, kun lisääntymistä haitanneet ympäristömyrkkypitoisuudet ovat laskeneet. Koko Itämeren hallikanta on nyt kolminkertainen verrattuna 2000-luvun alkuun.
Tornion kromipäästöt pienentyneet
–On ollut tiedossa jo pitkään, että kromipitoisuudet ovat selvästi kohonneet sedimentissä Outokummun Tornion-tehtaiden edustalla, kertoo ylitarkastaja Juhani Itkonen Lapin ely-keskuksesta.
–Tilanne on kuitenkin jo parempi kuin vaikkapa 15 vuotta sitten. Nyt kromia pääsee vesistöön Tornion-tehtailta alle tuhat kiloa vuodessa. Sedimentin kromipitoisuuksien pitäisi kääntyä koko ajan laskuun, vaikka tuotanto on kasvanut.
Tornion-tehtailla on meneillään iso ympäristö- ja vesitalouslupakäsittely. Yhtiön tulee toimittaa luvan tarkistamista koskeva hakemus Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle tämän vuoden loppuun mennessä.
–Joka lupakierros vie ympäristömääräyksiä tiukemmiksi.
Tornion edustalla perusseurannassa ovat myös sinkki ja nikkeli. Kemin edustan metsäteollisuuden metallipäästöjä, kuten sinkkiä, kromia ja kuparia, tarkkaillaan kampanjaluonteisesti.
–Metsäteollisuuden ravinne- ja orgaanisten aineiden päästöt ovat jatkuvssa seurannassa.
Itkosen mukaan jätevesien käsittely sekä kunnallisella puolella että teollisuudessa on kehittynyt huimasti.
Syökää kalaa!
Kalaa kannattaa syödä kahdesti viikossa, lajeja vaihdellen. Kala on erityisen hyvä n-3-rasvahappojen ja D-vitamiinin lähde.
Itämerestä pyydettyä lohta, taimenta ja silakkaa syömällä voi altistua liikaa dioksiineille ja PCB-yhdisteille. Sisävesien petokaloista voi saada liikaa metyylielohopeaa. Tämä koskee etenkin haukea, myös meressä elävää.
Lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat voivat syödä vain 1–2 kertaa kuussa haukea, yli 17-senttistä silakkaa tai Itämerestä pyydettyä lohta ja taimenta. Odottavien ja imettävien äitien ei pitäisi syödä haukea.