Pen­sas­ka­rin lisäksi lam­mas­pai­me­nia tulee Sel­kä-Sar­veen – Ha­luk­kai­ta lam­mas­pai­me­nia on liki 15 000

Lampaat laiduntavat Pensaskarissa.
Lampaat laiduntavat Pensaskarissa.
Kuva: Suvi Pirinen

Kansallispuistojen ja muiden Metsähallituksen Luontopalvelujen hoitamien kohteiden paimenviikkojen kysyntä jatkuu suurena. Ensi kesän paimenviikoille tuli yhteensä 14 397 hakemusta.

Meri-Lapissa on tulevana kesänä kaksi kohdetta paimenille. Aikaisempina vuosina paimenena on voinut olla Perämeren kansallispuiston Pensaskarissa. Tulevana kesänä paimenviikoille pääsee myös Selkä-Sarveen. Pensaskarin Paimentupaan tuli 743 hakemusta ja Selkä-Sarven Kokko-tupaan hieman enemmän eli 794 halukasta.

Kaikkein kiinnostavin kohde oli Kaapin Jounin historiallinen saamelaistila Lemmenjoen kansallispuistossa, sillä sinne haki paimeneksi 1198 henkilöä. Tila on kuuluisan saamelaissuvun vanha asuinpaikka, ja suvun tunnetuin mies, Jouni Aikio eli Kaapin Jouni (1875 - 1956) oli aikansa pororuhtinas, suvun päämies ja patriarkka. Tila sijaitsee hienolla paikalla Lemmenjoen rannalla.

Paimenkohteita on yhteensä 15 ympäri maata. Paimenkohteet ovat Punkaharjua lukuun ottamatta uhanalaisia perinneympäristöjä.

– Olemme kartoittaneet uusia kohteita, mutta niitä on haastava löytää. Paikalla pitää olla tarjolla paimenille majoitus, joten sekin rajaa kohteita. Silloin tällöin sopivia uhanalaisia perinnekohteita tupsahtelee esiin, kenttäpäällikkö Hannele Kytö Metsähallituksesta kertoo

Pensaskarin Paimentuvassa mahtuu vaatimattomassa mökissä majoittumaan kaksi aikuista. Selkä-Sarven historiallisesti arvokkaan kalastuskylän Kokko-tuvassa on tilaa neljälle henkilölle. Paimenviikot on arvottu hakijoiden kesken, ja tuleville paimenille on ilmoitettu voitosta.

– Lammaspaimeneksi valittu voi ottaa mukaan kaverinsa tai perheensä. Lammaspaimenviikon hinta saarissa on 400 euroa oli sitten paikalla yksi tai neljä paimenta. Maksuista saatavat tulot käytetään kohteiden ylläpitoon ja luonnonhoidon kustannuksiin, Kytö sanoo.

Pääosan esittäjät eli lampaat tulevat saariin simolaiselta lampurilta Ville Eskolalta. Aikoinaan jo hänen isänsä toi lampaat laiduntamaan kesäksi Perämeren saariin.

– Pääsin kerran mukaan viemään lampaita saareen, ja se oli oma erikoisosaamista vaativa operaatio. Hakeminen on kuulemma vielä haastavampaa. Eivät lampaat lähde mielellään mukavasta paikasta pois. Porukalla ja koirien avulla ne saadaan laivaan, Kytö kertoo.

Perämerellä elää merikotkakanta, mutta linnut ovat jättäneet aikuiset lampaat rauhaan. Ainoastaan kerran yksi lammas katosi. Se oli uinut läheiseen saareen ja löytyi sieltä seuraavana keväänä.

Hannele Kytö antaa kiitokset kaikille lampureille, jotka ovat lähteneet Metsähallituksen mukaan tärkeään maisemanhoitotyöhön.

– Lampurit tekevät arvokasta työtä. Jos he eivät toisi lampaita esimerkiksi saariin, niin se vaikuttaisi luonnon monimuotoisuuteen. Ilman lampaita moni harvinainen laji häviäisi.

Paimenet huolehtivat luonnonhoitotyössä olevista eläimistä, kukin oman viikkonsa ajan. Paimen huolehtii eläinten juomavedestä, seuraa yleiskuntoa ja siirtää eläimet laidunlohkolta toiselle. Ja nauttivat tietenkin hieman erilaisesta lomasta.

– Jos joku paimenista peruu osallistumisensa, siitä kerrotaan kunkin paimenkohteen Facebook-sivuilla. Nopein ilmoittautuja saa tällöin vapautuneen viikon itselleen, Hannele Kytö sanoo.

Metsähallitus

Paimenviikot

Perämeren kansallispuisto, Pensaskari tai Selkä-Sarvi

Neitvuori, Hiidenmaan tila.

Koloveden kansallispuisto, Huhtiniemen talo.

Lemmenjoen kansallispuisto, Kaapin Jounin tila.

Evon retkeilyalue, Mustajärven torppa tai Onnin maja.

Kaldoaivi, Välimaan saamelaistila.

Oulujärven Ärjänsaari, Saunala.

Syötteen kansallispuisto, Rytivaaran Rytitupa.

Kolin kansallispuisto, Lakkalan tai Seppälän tila.

Isojärven kansallispuisto, Luutsaaren talo.

Pyhä-Häkin kansallispuisto, Poika-ahon torppa.

Punkaharjun luonnonsuojelualue, Palovartijan talo.