Herään. Mutta silmät eivät aukea kunnolla.
Tapailen luomia varovasti sormenpäillä. Aristaa vietävästi.
Heilautan peiton sivuun ja tassuttelen aamuauringossa lämmenneen lattian halki peilin luo.
Kerro, kerro kuvastin. Ken on maassa kaunehin.
Tihrustan pöhöttynyttä peilikuvaani uteliaana.
Vau. Tältä siis näyttää ihminen, joka on itkenyt silmät päästään. Nakkikioskinujakassa nujerretulta.