Parin päivän ikäi­se­nä me­neh­ty­nyt Gabriel kulkee yhä Kir­sik­ka-sis­kon rin­nal­la – Äiti: "Lapsi on monesti vii­saam­pi sie­lul­taan kuin ikä antaa ym­mär­tää"

Kirsikka Isoeskeli piirtää vauvana menehtyneen pikkuveljen edelleen mukaan perhekuviin. Katkoviivoin mutta silti rinnalla. Äiti Emma Isoeskelille oli alusta alkaen selvää, ettei surua piiloteta perheessä, vaan sille annetaan tarvittava tila. Suomen nuorten leskien puheenjohtaja Sirpa Mynttinen ja lasten kuolemakäsityksiä tutkiva Karoliina Käpylehto neuvovat ottamaan lapset mukaan hautajaisiin. Lasta ei tarvitse suojella kuoleman ajatukselta, sillä kuolema koskettaa vääjäämättä jossain vaiheessa meitä jokaista. Sosiaalipsykologi Kati Kärkkäinen lohduttaa, että vanhemmalla on aina mahdollisuus sanoittaa surun keskellä huonosti muotoiltuja asioita uudelleen.

Outi Suoranta teksti, Eriika Ahopelto kuvat

Emma Isoeskelin raskaus eteni tarkkailun alla. Vauvalla todettiin varhaisilla raskausviikoilla gastroskiisi eli aukioleva vatsaontelo. Sikiön suolta työntyi ulos ilman suojaavaa kalvopussia, ja Isoeskeli kävi loppuraskauden ajan muita odottajia tiheämmin kontrolleissa ja ultrassa.

– Kun sain tietää, että olen raskaana, minut valtasi tunne siitä, ettei kaikki mene hyvin.

Raskausviikolla 35 olisi ollut suunniteltu sektio, mutta jo 32.

Tarjous vain nyt

Saat digin _maksutta_ 2 viikkoa

Ilmoita asiavirheestä