Kun mittari näyttää Pariisissa nollaa tai on pikkupakkanen, kylmyys tunkeutuu luihin ja ytimiin. Kylmyyttä lisäävät kosteus ja leveät bulevardit, joilla tuuli ottaa vauhtia. Pariisin leveysasteella mitään ei ole suunniteltu talven varalle.
Kotona pihistellään ja asetetaan termostaatti 17 asteeseen. Sisällä hytiseminen on eräänlainen ylpeyden aihe.
Naapureille kehutaan, kuinka vähän asunnossa on asteita ja montako villapuserokerrosta on niskassa. Lähtiessään töihin pariisilainen vääntää lämmön pienemmälle.
Lämpöeristäminen oli hakusessa kaupungissa 1980-luvun lopulle asti. Ikkunat olivat yksinkertaiset ikkunat ja karmeissa ei ollut eristeitä. Omakotitalojen kattoeristykset olivat liki olemattomia. Nykyisin valtio tukee eristysremppoja verohuojennuksilla.
Kerran kotonani Suur-Pariisissa ulkomittari näytti 12 astetta pakkasta. Vaikka talokohtainen kaasulämmitys oli täysillä, tuntui kylmältä. Mittasin lämmöt: katossa 38 astetta, lattianrajassa vain 14.
Lukuisissa Pariisin vanhoissa kerrostaloissa jokainen hoitaa lämmityksen edelleen itse. Tavallisimpia ovat joko kiinteästi asennetut tai liikuteltavat puhaltavat sähköpatterit, jotka ovat hurjia energiasyöppöjä. Talven tullen ikkunat teipataan tiiviimmiksi.
Ovien alla on reilut raot, jotka tukitaan niin sanotulla ovikoiralla. Näitä hiukan mäyräkoiran muotoisia ”vedonestäjiä” myydään täällä Ikeassakin.
Kun pariisilaiset lähtevät kaupungille, he vähentävät vaatteita. Talvipukeutuminen on vähän paksumman takin, pikkukenkien tai hepsankeikkasaappaiden ja ison kaulaliinan varassa.
Tämän vuoden unisex-muotia ovat topatut hihattomat, vyötärölle ulottuvat liivit. Pipot tekevät diskreettiä esiinmarssia. Kädet lämmitellään taskuissa.
Lapset käyttävät toppahaalareita vain hiihtokeskuksissa. Ranskalaiset eivät ole tajunneet, että ne voisivat olla näppäriä myös koulussa ja leikkipuistossa.
Villahousut tai pitkät kalsarit ovat tuntemattomia. Itselleni tilaan pitkät kalsongit Suomen joulupukilta.
Olen kertonut, kuinka naiset Suomessa juoksevat ravintolan ulko-ovelta suoraan vessaan villahousuja riisumaan. Ranskattarista se on hauskaa.
Vaikka Pariisin tienoilla on vuosittain kylmä kausi, monet asiat ovat kuin Välimeren rannalla. Busseissa ja lähiliikennejunissa ainoina pattereina toimii lähimmäisen lämpö.
–Verstaan puoli on oikeastaan ulkona. Ei aaltomuovinen katto mitään eristä, ja puolet pajasta on taivasalla. Haalareiden alle laitan monta vaatekerrosta. Hanskat kädessä ei konepellin alle pääse. Aamulla, kun käsien pikkuhaavat napsahtelevat auki, tuntuu tosi ilkeältä, sanoo autonasentaja Adrien Clerton .
Pikkupajat ovat järjestään kevytrakenteisia. Jossain nurkassa hönkäilee sähköpatteri.
–Pakkassäät ovat kiireistä aikaa. Akut simahtavat, nesteet jäätyvät ja tuulilasit halkeilevat, hymisee korjaamon isäntä, Christian Lesage .
Lukemattomat putiikit asettavat kesät-talvet myyntitiskejä myös jalkakäytävälle. Suurten tavaratalojen edessä myyjät joutuvat talvella tärisemään tiskien takana koko työvuoronsa.
