Pa­raui­ma­ri kasvoi me­nes­ty­jäk­si ja esi­ku­van rooliin – viime vuosina ar­vo­ki­sa-me­nes­ty­jäk­si kyp­sy­nyt Antti Latikka haluaa olla roo­li­mal­li

Antti Latikan mielestä hänellä olisi kilpauransa jälkeen annettavaa uintiyhteisölle. Hänen mukaansa aika kuitenkin näyttää sen, minkä lajin parissa hän töitä tekee.
Antti Latikan mielestä hänellä olisi kilpauransa jälkeen annettavaa uintiyhteisölle. Hänen mukaansa aika kuitenkin näyttää sen, minkä lajin parissa hän töitä tekee.
Kuva: Jarmo Kontiainen

Rovaniemeläinen vammaisuimari Antti Latikka on kokenut arvokisakävijä. Vuonna 1990 syntynyt urheilija oli vasta 17-vuotias debytoidessaan paralympialaisissa Pekingissä.

Kolmet paralympialaiset kokenut Latikka on kypsynyt arvokisamenestyjäksi kuitenkin vasta myöhemmällä iällä. Kolmen viimeisen vuoden aikana hän on ottanut yhden MM-mitalin ja kaksi EM-mitalia 100 metrin selkäuintimatkalta. Viimeisin tarttui mukaan viime kesän Dublinin EM-kisoista.

Viikonloppuna PM-uinneissa kisaava uimari on ennen kaikkea kiitollinen lajin parissa viettämästä ajasta.

– Olen ollut hyvässä asemassa, kun olen saanut edustaa Suomea ja näkövammaisia. En noussut tähteyteen heti ensimmäisissä paralympialaisissani. Olen tullut pitkäjänteisellä työllä koko ajan paremmaksi ja paremmaksi, Latikka tuumii.

Hän aloitti monista poiketen kilpauinnin vasta 13-vuotiaana. Neljä vuotta myöhemmin hän eteni villillä kortilla Pekingin 2008 paralympialaisiin.

– Aloitin kilpauinnin paljon muita myöhemmin, joten minulla ei ollut mahdollisuuksia menestyä nuorena niin hyvin. Olihan se uskomaton tarina, kun pääsin Pekingiin, hän muistelee.

Latikka kilpailee S13-luokassa, joka on tarkoitettu heikkonäköisille. Hän ei havaitse pieniä yksityiskohtia.

– Näen hahmoja, värejä, valoja ja kaiken maailman muotoja. Pystyn erottamaan käsivarren mitan päästä ilmeet ja eleet, mutta sen jälkeen kaikki on minulle hyvin epäselvää.

Latikan päämatka on selkäuinti. Käännöslippujen tuleekin olla sijoitettuna hyvin kattoa vasten.

– Valon pitää tulla siten, että näen ne liput. Minun pitää esimerkiksi pelailla uimalasien väreillä, jotta näen ne.

– En ole ikinä sataprosenttisen varma niiden näkemisestä.

On monen vuoden harjoittelun tulosta, että hän pystyy menemään täysillä lippuja kohti.

Vuonna 2012 Latikka sai merkittävän tunnustuksen, kun hänet valittiin Suomen uimaliiton vuoden uintiurheilijaksi. Se oli iso hetki urheilijalle, joka on viime vuosina ymmärtänyt roolimallina olemisen tärkeyden.

Urheilijan mukaan tunnustus tuli sopivaan ajankohtaan. Tuolloin Suomessa kuiskuteltiin siitä, voidaanko ratakelaaja Leo-Pekka Tähti valita Vuoden urheilijaksi.

– Se oli tosi iso juttu, kun uimaliitto piti minua vuoden uintiurheilijana. Yhtä kova tunnustus oli myös se, kun minut valittiin vuoden 2017 rovaniemeläiseksi urheilijaksi.

Hän on ymmärtänyt urheilemisensa merkityksen isommassa mittakaavassa.

Uransa aikana hänen omana esikuvansa on ollut kaksinkertainen judon paralympiamitalisti Jani Kallunki.

– Viime vuosina siihen on tullut iso hyppäys, miten voin toimia altaan ulkopuolella kaverina ja esikuvana muille, Latikka toteaa.

Latikka opiskelee Rovaniemellä liikunnanohjaajaksi.

– Tulevaisuudessa tavoitteeni on tuottaa lapsille ja nuorille sitä samaa iloa, jota olen itse päässyt urheilun parissa nauttimaan.

Ennen sitä hän yrittää kohentaa Tokion 2020 paralympialaisissa Rion kisojen kuudetta sijaansa.

– Haluan päättää urani kunniakkaasti kaikkien aikojen parhaimmallani sijoituksellani paralympialaisissa.

Ilmoita asiavirheestä