Pa­ran­ta­vaa sähköä sor­men­päis­sä – mo­no­lo­gi kertoo pa­ran­ta­jas­ta

Jos parantajan piti lähteä yön selkään, hän lähti. Hän sai palkaksi hyvän mielen ja kahvipaketin. Rahaa ei koskaan vaihdettu.

Entisinä aikoina pystyvän parantajan luo lähdettiin pitkienkin matkojen takaa, jos apua ei löytynyt lääketieteen keinoin tai lääkäriä ei ollut saatavilla.

Kolarin Pasmajärvellä asuneella Aino Metsävainiolla oli taito hyppysissään ja halua auttaa.

- Mummo itse kertoi tunteneensa sähköä sormenpäissään, kuvailee pojantytär Hanna-Leena Metsävainio , joka kiinnostui siinä määrin isoäitinsä elämästä ja tarinoista, että on työstänyt niiden pohjalta ja niitä sivuten dramaturgi Janne Rosenvallin kanssa Parantaja -monologin.

Tarjous vain nyt

Saat digin _maksutta_ 2 viikkoa

Ilmoita asiavirheestä