Suomessa lähes 40 vuotta melonnanharrastajia mukanaan vienyt kanoottipoolo ei ole tehnyt suurta läpimurtoa, mutta lajin harrastajista on muodostunut tiivis yhteisö.
Aarne Töllinen on iskenyt melaa veteen ja palloa maaliin aiemmin Kangasalla, Tampereella, Jyväskylässä ja Lohjalla. Nykyään hänen pelisuorituksistaan nauttii Helsingin Merimelojat.
– Tämä on kontaktilaji, ja peli on intensiivistä. Tapahtumat eivät lopu kesken ottelun aikana. Rytminvaihdos erän aikana voi olla kova. Joskus voi tulla läpiajo tai sitten hierotaan minuutti maalintekopaikkaa, Töllinen tiivisti.
Töllinen aloitti lajin 9-vuotiaana. Siilinjärveltä lähtöisin oleva Aarne Miettinen aloitti koskimelonnan 5-vuotiaana. Kanoottipooloon hän tutustui tämän vuosituhannen alussa muutettuaan Helsinkiin opiskelujen perässä.
– Helsingissä oli helpompi harrastaa kanoottipooloa, ja se toimi hyvänä harjoitteluna koskimelonnalle. Kanoottipoolosta tulikin sitten päälajini, Miettinen sanoi.
Viikonloppuna Miettinen oli lisäksi kilpailunjohtaja, kun kanoottipoolon SM-mitaleista taisteltiin Vantaalla järjestetyn monilajisen SM-viikon yhteydessä.
Yleisen sarjan Suomen mestaruuden nappasi lohjalainen Melan Vääntäjät 1, joka kukisti loppuottelussa Miettisen joukkueen Merimelojat Fat Blackin 5–2. SM-pronssin vei tamperelainen Kajak.
Taktiikka erottaa joukkueet
Kanoottipoolon alkutaipaleella Helsingin lisäksi myös Tampere oli ja on edelleen lajin vahva paikkakunta. Lisäksi Nummelassa, Lohjalla ja Jyväskylässä on aktiivista toimintaa.
Kanoottipooloa pelataan 35x23 metrin kokoisella kentällä, ja pelaajat yrittävät heittää joko kädellä tai melalla pallon kahden metrin korkeudella olevaan puolentoista neliömetrin kokoiseen maaliin. Kanoottipoolossa käytetään samanlaista palloa kuin vesipallossa.
– Taktinen pelaaminen erottaa kaksi tasaista joukkuetta toisistaan, Töllinen kertoi.
Kerrallaan kentällä on viisi pelaajaa kummaltakin joukkueelta ja kolme pelaajaa on vaihdossa.
50 metrin altaille tarvetta
Suomessa talvi jäädyttää järvet, ja uimahalleissa on paljon muita käyttäjiä.
– 50 metrin uima-altaisiin on ihan mahdoton päästä. Puolet vuodesta harjoittelemme uimahalleissa 25 metrin altaissa, joissa on järjestetty talviturnauksia. Tosin jotkut heittävät pallon omasta kenttäpäädystä maaliin, joten silloin peli liian pienessä altaassa ei paljon jännitä, Miettinen tuumi.
– Toukokuusta marraskuulle harjoitellaan ja pelataan avovedessä. Kylmän veden aikaan käytetään melonta-anorakkia. Kylmyys tuntuu eniten sormissa, ja sitten pallo ei pysy käsissä, Töllinen avasi.
Suomessa lajin parissa ei liiku raha, mutta Saksassa osa pelaajista on puoliammattilaisia. Suomalaisjoukkueita käy vierailemassa ulkomaisissa sarjoissa, mutta Suomesta ei tänä vuonna lähde joukkuetta MM-kilpailuihin Kanadaan.