Ruokapöytiin etsitään jatkuvasti uusia proteiinilähteitä, joita voisi hyödyntää eettisesti ja ympäristön kannalta kestävästi. Professori Kristina Lindström Helsingin yliopistosta valottaa palkokasvien roolia kestävän ruokapolitiikan edistäjänä.
- Palkokasveja kuten hernettä, papua ja härkäpapua kasvatetaan Suomessa hyvin vähän.
Lindströmin mukaan maailma pyörii soijan ympärillä, mitä tuodaan Suomeen lähinnä eläinten rehuksi. Kasvisproteiinia ei taas professorin mukaan hyödynnetä Suomessa ihmisravinnossa juuri ollenkaan.
- Soijaproteiinia tuodaan Suomeen melkein kymmenen kertaa enemmän kuin palkoviljaa tuotetaan. Jos palkoviljoja kasvaisi kesantopelloilla, se voisi teoriassa korvata soijan tuonnin, Lindström sanoo.
Palkokasvit olisivat siinäkin mielessä ympäristöystävällisiä, että optimoitu viljelytekniikka typen suhteen vähentää kasvihuonepäästöjä. Palkokasvit muodostavat symbioosin typpeä sitovien bakteerien kanssa. Bakteerit muodostavat palkokasviin juurinystyröitä, jotka pystyvät ottamaan ilmakehästä typpeä kasvin käyttöön. Typpilannoitteet ovat siis tarpeettomia palkokasveille.
- Seosviljely ja vuoroviljely mahdollistavat sen, että palkokasvin jälkeen jokin muu kasvi voi hyödyntää ylimääräisen maaperään jääneen typen.
Ongelmana palkokasvien yleistymisessä on professorin mukaan se, että tällä hetkellä kotieläimet syövät vain tiettyjä proteiinilähteitä eikä ole tutkittu, sopisiko esimerkiksi härkäpapu niiden ravinnoksi.
- Palkokasvit ovat myös vähän vaativampia, mikä vaatii sormituntumaa viljelijältä, Lindström lisää.
Huipputekniikka tehostaa kasvitutkimusta
Kasvitutkimusta pystytään nyt tehostamaan Helsingin yliopistossa automaattisen kuvantamislaitteiston avulla. Kasvien fenotyyppauslaitteisto kuvaa kasvia eri suunnista kolmella eri digikameralla, fluoresenssikameralla ja lämpökameralla. Kuvien perusteella kasvista voidaan rakentaa 3D-malli.
- Automaattisen kuvantamislaitteiston hyöty on siinä, että tutkijoiden ei enää tarvitse mitata kasveja käsin viivoittimella, Helsingin yliopiston ylipuutarhuri Daniel Richterich sanoo.
Nyt erilaisten koeolosuhteiden aiheuttamia muutoksia voidaan mitata ja tarkkailla kuvasta, kun ennen kasvin jokainen lehti täytyi repiä irti ja tutkia yksi kerrallaan.
- Jokaisen viikon tutkimusta varten täytyi kasvattaa uusi kasvi, koska tutkimisen jälkeen se päätyi kompostiin. Nyt tutkimusta voi jatkaa samalla kasvilla, Richterich kertoo.