Palloliiton pohjoisen alueen respect- palkinnon saanut Raino "Manix" Manniala katsoo haikein mielin maassa makaavaa lähes kokonaan lumen peitossa olevaa Junkohallin katetta. Manix on viettänyt paikalla useamman talkootunnin, kun hän on kursinut kangasta kasaan repeämien jälkeen. Parhaimpina aikoina työpäivät venyivät pidemmiksi kuin työaikalaki sallii.
Tehty työ ei vain taida konkretisoitua merilappilaisen jalkapallon ja alueen urheilevan nuorison hyväksi.
– KPT -85:n ikämiehet tekivät tarjouksen katteesta, mutta Junkohalli Oy:n konkurssipesä ei hyväksynyt sitä. Meille kerrottiin, että slovenialainen hallinvalmistaja Duol aikoo viedä kankaan jonnekin muualle, Raino "Manix" Manniala kertoo.
Kun halli repeytyi, niin seurojen edustajat olivat ahkerasti kuromassa sitä kasaan yhdessä eläkeläisten kanssa. Apuna oli myös "ammattikorjaaja", joka oli Kemissä neljä päivää kankaan kimpussa.
– Katteessa on nyt ainoastaan lumen painosta tulleita pieniä repeämiä, jotka saa tarvittaessa päivässä kuntoon. Käytimme syksyllä hallia varageneraattorin avulla ylhäällä. Kyllä siitä vielä tulee käyttökelpoinen jonnekin päin maailmaa.
Junkohalli oli aluksi kaupungin ylläpitämä. Tämän jälkeen se siirtyi alueen palloiluseuroille, jotka muodostivat Junkohalli Oy:n.
– Mielestäni päävastuu hallin ylläpitämisestä kuuluu kaupungille, mutta urheilupaikkoja käyttävien seurojen pitää antaa oma panoksensa toimintaan. Golfissa, hiihdossa ja jääkiekossa on näin käynytkin. Ei kunnan tarvitse itse tehdä kaikkea seurojen urheiluharrastuksen eteen, Manix mietiskelee.
Palloliitto on perustanut olosuhdetoimikunnan, missä pohjoisen alueen asioita panevat paremmalle tolalle muun muassa Palloliiton Pohjois-Suomen piirijohtaja Esa Saajanto, Jukka Ikäläinen ja eri seurojen edustajat. KPT-85:stä toimikuntaan kuuluu Jyrki Holpainen.
– Yhtenä vaihtoehtona on esiin tullut Paroc-elementeistä koostuva kiinteällä seinäratkaisulla oleva halli. Edullisinta se olisi rakentaa vanhan Junkohallin paikalle, missä olisi sokkeli valmiina.
Raino Manniala on huolestunut jalkapalloilun tilasta etenkin nuorten osalta. Hän on ehtinyt touhuta omien lastensa ja lastenlapsiensa kanssa eri seuroissa kuningaslajin parissa, joten tietää mistä puhuu.
– Lehtitietojen mukaan noin kaksisataa lasta on lopettanut jalkapalloilun harrastamisen. Aktiivisimmat jatkavat, mutta miten käy lopettaneille? Meidän pitää saada nuoret pysymään oman lajinsa parissa pahimman iän yli etteivät he ajaudu vääränlaiseen porukkaan. Satsaus nuorten harrastustoimintaan tuo lopulta ison säästön kunnalle. Toivottavasti seuraava valtuusto ymmärtää Kemissäkin entistä enemmän, kuinka tärkeää on panostaa nuorison liikunnan ja urheilun hyväksi, Manix sanoo.
Manniala on tuttu näky talkoiden lisäksi kentän reunalla. Hän seuraa mielenkiinnolla sekä edustusjoukkueiden että nuorten pelejä.
– Siinä mielessä Kakkosen pelejäkin on mukava katsoa, kun joukkueessa pelaa paljon kemiläisiä poikia. Seurojen nykyisellä rahkeilla olisi kova sana, jos joku joukkue pelaisi Ykkösen sarjatasolla. Se olisi tavallaan Suomen mestaruus. Toivottavasti pitkäjänteinen työ tuo vielä tulosta.
Manixilla on ikämiesjalkapalloilussa Suomen mestaruuksia eri ikäryhmissä. Yksi mestaruus on vielä tulollaan.
– Tavoitteena on, että pistämme oululaisten kanssa pystyyn yhteisen ikämiesporukan 70-vuotiaiden mestaruusturnaukseen. Minun pitää odottaa joukkueeseen pääsyä vielä pari vuotta, Raino Manniala naurahtaa.
Viime vuonna Palloliiton respect-palkinnon sai Mannialan seurakaveri Jukka Ikäläinen.
Raino Manniala
Pelaajaura: Karjalahden Ihme, Kemin Into, Karihaaran Tenho, Kemin Pallotoverit.
Ura jatkuu KPT-85:n ikämiehissä.
Valmennusura: Kemin Into, Karihaaran Tenho, Kemin Pallotoverit.
Harrastuksiin kuuluu myös kävelyfutis.
Talkootyö on ollut aktiivista palloilun ja seurojen (MelU, KePS, PS Kemi, KPT-85) eteen.
Respect-palkinnon perusteluissa Manniala ansaitsee huomion Mr Jalkapallona.
Lempinimi Manix: Kari "Kankku" Maunu kehitti lempinimiä pelikavereilleen. Manix on johdannainen 1960–1970-luvulla esitetystä amerikkalaisesta salapoliisisarjasta Mannix.