Pak­ka­nen pisti lau­lu­jout­se­niin vauhtia

Laulujoutsenen runsastuminen on yksi Suomen linnuston harvoista menestystarinoista.

-
Kuva: Juhani Jaakkola

Laulujoutsen valmistautuu huolellisesti syysmuuttomatkalleen. Loppukesästä lentokykyisiksi varttuneet poikaset on viety viljapelloilla maahan karisseita jyviä syömään ja syksyn alkuviikkoina on kokoonnuttu läänimme vilkkaimmalle joutsenpaikalle, Tornionjoelle, vesikasvien juuria nyhtämään.

Joutsenperheet ovat olleet tavanomaista kokoa: 3-4 lentopoikasta emojen valvonnassa. Toki suurempiakin, jopa viiden, kuuden poikasen kokoonpanoja on näkynyt, mutta ne edustavat joutsenmaailmassa jo ääripäätä.

Laulujoutsen on kyhmyjoutsenen jälkeen suurin lintumme; sen pituus pyrstön kärjestä nokan kärkeen on suurimmillaan runsaat 1,5 metriä ja painoakin on keskimäärin yhdeksän kiloa. Muhkeimmat pitkäkaulat pääsevät liki 12 kilon lukemiin. Tuollaisen elopainon liikuttelu ilmojen teillä kysyy paljon energiaa. Jättilinnun on suunniteltava muuttoreittinsä tarkoin ja tankattava viikkotolkulla apetta rinnan alle.

Muuttomatka on suomalaisen lintumaailman lyhimpiä, mutta raskaan sarjan lentäjälle Etelä-Ruotsin, Tanskan salmien ja Pohjanmeren rannikkoseudut ovat aivan riittävä haaste. Matkaa taitetaan sopivin etapein. Peräpohjolan joutsenten ensimmäiset levähdyspaikat taitavat olla Limingassa ja seuraavia etappeja löytyy jokien suistoista ja vielä avoinna olevilta matalavetisiltä merenlahdilta.

Laulujoutsenen runsastuminen on yksi Suomen linnuston harvoista menestystarinoista. Kun aloittelin lintuharrastustani 60-luvun alussa, joutsenen näkeminen muuttolennossa tai jollain kosteikolla oli juhlatapaus. Monta vuotta meni niin, että kansallislinnusta kertyi havaintovihkoon vain muutama merkintä.

Vähitellen kanta alkoi kuitenkin kasvaa, ja monille Meri-Lapin pikkujärville, suolampareisiin ja ravinteikkaille merenlahdille alkoi ilmaantua pesiviä joutsenia. Kanta on paisunut vuosikymmenten kuluessa monikymmenkertaiseksi, ja liki kaikki pesintään vähänkin kelvolliset paikat alkavat olla varattuja.

Pentti Rauhala, Matti Suopajärvi ja Pekka Suopajärvi antavat ansiokkaassa kirjassaan (Kemin-Tornion alueen linnut) laulujoutsenen kannankasvulle 1980-2010 keskimääräiseksi vuosikasvuksi noin 11,5 prosenttia! Kirjoittajien mukaan Kemin-Tornion alueen pesivien joutsenparien määrä oli kuluvan vuosikymmen puolivälissä 170-200. Ilmeisesti tällä hetkellä määrä on jo ylittänyt 200 parin lukeman.

Tornionjoella loppusyksystä nähtävien joutsenten määrä on moninkertainen edellä mainittuun parimäärään verrattuna, koska joelle kokoontuu lintuja Meri-Lapin lisäksi Metsä-Lapin alueelta ja Ruotsin puolelta. Enimmillään Tornionjoella on laskettu olleen ruokailevia ja lepäileviä laulujoutsenia 2090 yksilöä (21.10.2003). Tänä syksynä määrät ovat olleet vähän pienempiä johtuen ilmeisesti siitä, että syystankkaajat ovat hajaantuneet laajemmalle alueelle Meri-Lappiin. Kuitenkin Tornionjoki Kivirannan ja Karunginjärven välillä on yhä yksi Suomen parhaista laulujoutsenten kokoontumispaikoista. Joutsenten vanavedessä nähdään myös tuhansia haapanoita, sinisorsia, telkkiä, isokoskeloita, mustalintuja, kanadanhanhia ja merihanhia. Siellä missä on paljon lintuja, viihtyvät myös petolinnut. Tavallinen näky joella on merikotka ja usein jokea käyttävät muuttolinjanaan muutkin petolinnut ja kurjet.

Lokakuun viimeisinä päivinä kiristynyt pakkanen ja esimaut ensimmäistä lumipyryistä ovat pistäneet joukhaisiin liikettä. Vielä 28.10. Kemin Kattilalahdella-Haminalahdella pulikoi 69 joutsenta, ja kolmelta laskentapisteeltä Tornionjoelta päivää aiemmin ynnätyt 268 yksilöä viestivät syysmuuton vauhdittumisesta. Muutamaa päivää sitä ennen laskin jokseenkin samoilta paikoilta runsaat 450 joutsenta. Paakkolassa viivytteli 25.10. kaikkiaan 45 joutsenta.

Viimeiset laulujoutsenet jättävät pohjoisen maisemat keskimäärin 26.11. Viimeisten lähtöpäivä on muuttunut kahden viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana kolme viikkoa myöhemmäksi verrattuna pitkäaikaiseen syysmuuttotilastoon vuosilta 1965-1992 – tuolloin viimeiset valkosiipien lyönnit nähtiin keskimäärin 4.11.