Kemiläisessä rivitaloasunnossa vierasta tervehtii ensimmäisenä neljä uteliasta kissaa. Jenna Vauhkala kuitenkin häätää kissat toiseen huoneeseen ja tarkastaa huolellisesti huonekalujen alustat ennen kuin avaa vaatekaappinsa oven ja esittelee talon loput asukit. Komerossa olevan häkin orrella kieppuu pieni oravanpoikanen odottaen pääsevänsä ulkoilemaan. Lattialla on myös kaksi muovilaatikkoa, mutta niiden asukkaista ei näy vilaustakaan. Päivikki-orava pääsee juoksentelemaan makuuhuoneeseen, ja energiaa sillä on niin paljon, ettei ruokakaan tunnu kiinnostavan. Toinen etujalka näyttää melko tönköltä, mutta vauhtia se ei hidasta. Päivikki löytyi pari viikkoa aikaisemmin erään omakotitalon pihasta.
– Siellä oli yksinään kaksi pientä oravanpoikasta, joita olivat harakat ja varikset nokkineet. Päivikin veli ikävä kyllä menehtyi seuraavana päivänä, se oli saanut niin pahoja sisäisiä vammoja. Päivikki on voinut ihan hyvin.
Ensimmäiset puolitoista viikkoa Päivikki kulki tassu paketissa, sillä sen ranne oli murtunut.
– Puoli viikkoa sitten on otettu lasta pois, ja nyt katsotaan lähteekö se käyttämään sitä tassua ja kuntoutumaan, vai jääkö se virheasentoon. Jos se ei kuntoudu normaaliksi, sitä ei voi päästää luontoon. Sitten pitää löytää jatkohoitopaikka esimerkiksi Ranualta, Vauhkala kertoo.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
Vuoden aikana Meri-Lapin Eläinsuojeluyhdistykselle on tullut noin 15 luonnonvaraista eläintä hoitoon. Yhdistyksellä ei ole erillisiä tiloja löytöeläimille, vaan niin kesyt kuin luonnonvaraisetkin eläimet hoidetaan jäsenten kotona. Jenna Vauhkala toimii yhdistyksen varapuheenjohtajana.
– Meillä on kolme ihmistä, jotka näitä luonnonvaraisia eläimiä hoitavat, mutta yleensä ne tulevat minulle, koska minulla on joustavin elämäntilanne ja parhaat pitopaikat, Vauhkala kertoo.
Valtaosa yhdistykselle hoitoon tulleista loukkaantuneista luonnoneläimistä on ollut lintuja, mutta niistä suurin osa ei ole selviytynyt.
– Ne ovat olleet niin huonossa kunnossa jo löydettäessä, että niistä ei ole tullut eläjiä. Linnut ovat myös herkkiä stressaantumaan jo pelkästä käsittelystä. Nisäkkäistä yleisimmät ovat orava ja siili, ja niistä suurin osa on toipunut.
Tällä hetkellä Vauhkalalla onkin hoidossaan Päivikin lisäksi kaksi siilinpoikasta. Toisessa komeron laatikoista asuva Simeon oli viidestä Hepolasta löytyneestä siilinpoikasesta ainoa, joka jäi henkiin.
– Simeonia ruiskuruokittiin aluksi maidolla sellainen vajaa viikko. Tämä oli kuitenkin sen ikäinen, että hampaat olivat alkaneet kehittyä. Nyt se syö kissan märkäruokaa vitamiinitahnan kanssa. Painoa sillä oli tullessa 68 grammaa, nyt se painaa 114 grammaa, että hyvin on lähtenyt paino nousemaan, Vauhkala kertoo.
Toinen siili on saapunut Vauhkalan hoitoon vasta edellisenä päivänä. Keminmaassa eräs perhe oli löytänyt tien varresta sen emon auton alle jääneenä.
– Tämä oli siinä vieressä pienenä pallona, ja he olivat ensin katsoneet, että siinä on joku kivi. Mutta onneksi olivat sitten katsoneet vähän tarkemmin. Tämä oli ollut todella väsynyt, kuivunut ja nälissään. Perheen tytär antoi hänelle nimeksi Peppi-siili, ja he toivat sen minulle sellaisessa sievässä pehmolelukoiran prinsessaboxissa, Vauhkala kertoo.
Molemmat siilit ovat vielä niin pieniä, että ne todennäköisesti joutuvat talvehtimaan erään yhdistyksen jäsenen kellarissa, ja ne vapautetaan luontoon vasta keväällä.
Vauhkala sanoo olevansa iloinen, että nykyään ihmiset ilmoittavat herkästi eläimistä, joiden arvelevat olevan pulassa.
– Aina on parempi että ilmoittaa, kuin että jää vain ihmettelemään, että selvisiköhän se. Meihin saa yhteyden Facebookin kautta, tai soittamalla Meri-Lapin Eläinsuojeluyhdistyksen neuvontapuhelimeen.
Jos tapaa luonnossa yksinäisen poikasen, Vauhkala neuvoo seuraamaan jonkun aikaa tuleeko emo paikalle.
– Jos poikanen on hyvässä kunnossa, sitä voi tarkkailla vuorokaudenkin, ja tarjota esimerkiksi tukiruokaa siihen viereen. Kun meille soittaa neuvontapuhelimeen, niin neuvotaan kyllä sellaisissa tilanteissa, että kauanko tarkkailla ennen kuin ottaa sen talteen, Vauhkala sanoo.