Tampereen Kalkunvuoren päiväkodin ja koulun takana aukeaa kangasmetsä, joka ei olekaan ihan tavallinen. Maastossa risteilee kaksi ja puoli kilometriä ensimmäisen maailmansodan aikaisia juoksuhautoja, joista päiväkoti ja koulu ovat adoptoineet osan.
- Me pidämme huolta juoksuhaudoista. Keväällä järjestetään siivoustalkoot ja syksyllä karsitaan vesakkoa, etteivät paikat kasva umpeen, kertoo lastentarhanopettaja Kaisa Harju. Nestorit-esikouluryhmään kuuluva Maisa Vasala tietää, että puolustusvarustus on sata vuotta vanha ja siellä on ollut sotilaita. Tytöstä on mukava juoksennella syvänteiden pohjalla, leikkiä niissä hippaa ja rakennella laudoista majaa. Samaa mieltä ovat ikätoverit Saimi Salmi ja Vilma Nuolikoski. - Minä tein tuonne geokätkön, hihkaisee Mattias Nieminen Nestoreista.
Lasten retkeily ja leikki metsässä on Harjun mukaan yhtä tärkeää kuin siivoaminen, sillä kuljeskelu pitää suojelukohteen auki.
Lapsetkin allekirjoittivat hoitosopimuksen
Kalkun juoksuhaudat ovat osa laajaa puolustusketjua, jonka Venäjä rakensi suojatakseen Helsinkiä ja Pietaria Saksan hyökkäykseltä Pohjanlahden suunnalta. Juoksuhaudoissa ei koskaan taisteltu.
Esikoululaiset perehtyivät erityisen tarkkaan alueen historiaan viime syksynä, kun ryhmä osallistui eurooppalaiseen Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailuun. Voittohan sieltä tuli.
- Kävimme runsas vuosi sitten museokeskus Vapriikissa allekirjoittamassa kohteen hoitosopimuksen. Lapsetkin laittoivat siihen nimensä, Harju sanoo.
Juoksuhautojen hoito on osa Pirkanmaan maakuntamuseon vetämää Adoptoi monumentti -toimintaa . Hoitoporukat eivät omista monumenttiaan, mutta suojaavat sitä ajan hampaalta.
Adoptoituja muinaisjäännöksiä tai rakennusperinnön kohteita on maakunnassa noin 20, ja lisää on tulossa. Juoksuhautojen lisäksi on adoptoitu muun muassa Pälkäneen rauniokirkko, Pentin linnavuori Sastamalassa ja Pispalan pulteriaita.
Linnavuoria ja kalmistoja vailla hoitajaa
Museovirastolle pirkanmaalaisten tekemä suojelutyö käy hyvin, sillä virasto on lopettanut säästösyistä muinaisjäännösten hoidon. Tavoitteena on saada työn jatkajiksi vapaaehtoisia myös muualla maassa Pirkanmaan mallin mukaan.
- Nykyisin Museoviraston roolina muinaisjäännösten hoidossa on neuvoa, pitää yllä hoitorekisteriä ja jakaa avustuksia. Virasto myös valvoo muinaisjäännösten hoitoa, joka on luvanvaraista toimintaa, taustoittaa intendentti Olli Soininen. Vuosien varrella Museovirastolla on ollut hoidossaan noin 550 muinaisjäännöstä, esimerkiksi rautakautisia kalmistoja, linnavuoria ja maalinnoituksia. Suomessa siis riittää suojeltavia kohteita. Soinisen mukaan hoitosopimuksia voisi solmia kohteisiin, joissa maanomistaja suhtautuu asiaan myönteisesti eikä kohde ole liian suuritöinen.
Muinaisjäännöksen tai vanhan rakennuksen hoitaja voi olla vaikkapa yhdistys, yhteisö tai koulu.
- Parasta on, kun ihmiset itse tietävät ehdottaa kohdetta, josta ovat kiinnostuneita ja jota haluavat ryhtyä hoitamaan, sanoo arkeologi Kreetta Lesell Pirkanmaan maakuntamuseosta.
Suojeltavia kohteita voi etsiä esimerkiksi Museoviraston arkeologisten kohteiden rekisteristä.
Museoviraston kulttuuriympäristön rekisteriportaalista voi hakea muun muassa arkeologisia kohteita kunnittain osoitteessa www.kyppi.fi.
Suojelua tarvitsee niin rauniokirkko kuin vanha kaivoskin
Pirkanmaan maakuntamuseon vetämä Adoptoi monumentti -toiminta rohkaisee vapaaehtoisia kansalaisia kulttuuriperinnön vaalimiseen.
Adoptio on vapaaehtoista, ja sen voi tarpeen tullen lopettaa.
Rakennusperinnön hoitoon kuuluu usein pientä kunnostusta ja ylläpitoa, muinaisjäännösten hoitoon ympäristön siistimistä.
Monumenttien on hyvä olla paikallisesti tärkeitä ja helposti saavutettavia, mutta ei liian suuritöisiä.
Pirkanmaan noin 20 adoptiokohteen joukossa on muinaisjäännöksiä sekä vanhoja rakennuksia ja rakennelmia, kuten Pälkäneen rauniokirkko, Pispalan tukkitie ja Kukkian kalkkikaivos.
Pirkanmaan maakuntamuseo neuvottelee maanomistajien kanssa ja valmistelee hoitosuunnitelmia ja -sopimuksia.
Adoptoi monumentti -toiminta voitti Europa Nostra -kulttuuriperintöpalkinnon viime vuonna.
Muinaisjäännösten suojeluun on yhä suurempi tarve, arvioi arkeologi Kreetta Lesell Pirkanmaan maakuntamuseosta. Moni kohde on vaarassa pusikoitua umpeen.
Amanuenssi Miikka Kumpulainen Keski-Suomen museosta tietää, että myös vanha rakennusperintö kaipaa hoitoa.
- Esimerkiksi vesakoituminen voi tuhota kivirakenteita täysin. Adoptioporukan tekemä työ kymmenen vuoden aikana saattaa pelastaa kohteen sadaksi vuodeksi.
Keski-Suomessa on adoptoitu yksi kohde, Löyhkälän rauniouuni Konginkankaalla. Tavoitteena on vähitellen lisätä adoptointia.
Rahoitusta suojeluun voi hakea esimerkiksi Museovirastolta ja säätiöiltä. Varoja voi hankkia myös joukkorahoituksella ja tempauksilla. Tosin Museoviraston hoitoavustus kaipaisi intendentti Olli Soinisen mukaan rukkausta kriteereihinsä.
- Nykyisin avustusta ei voi myöntää valtion omistamille kohteille, mikä sulkee pois suuren osan Lapin muinaisjäännöksistä. Lisäksi talkootyö pitäisi hyväksyä yhdistyksen omarahoitusosuudeksi, kuten aiemmin, Soininen sanoo.