Isän nahkasalkku haisi tehtaalle. Ihan samalle kuin monesti ulkona harmaana vellonut rikin katku. Kun sellutehdas päästeli 1970-luvulla höyryjä piipuistaan ja tuuli kävi sopivasti, niin ulkona haisi meidän lasten mielestä selvästi kakka. Silloin ei pidetty kerrostaloissa ikkunoita auki.
Aikaa myöten päästömääräykset tiukkenivat ja noin kilometrin päässä olleen tehtaan tuhnut laimenivat. Kemijärvellä keiteltiin puusta selluloosaa yli 40 vuotta.