Lapsena inhosin marjastusta. Tosin ei siitä apua ollut, marjaan oli lähdettävä silti.

Äiti antoi käteeni kipon ja komensi täyttämään sen hillalla, mustikalla tai puolukalla riippuen siitä, missä marjajahdissa olimme. Vaikka kippo oli pieni, se tuntui isolta. Yritin toisinaan nopeuttaa kipon täyttymistä sammaleella, mutta äidillä oli taito nähdä pintamarjojen läpi. Hänen veljensä oli käyttänyt samaa taktiikkaa aikoinaan omalla orjatyömaallaan.