Ko mie olin kläppi, meilä oli aina vappukokko. Se nousi pikku hiljaa siihen ranthaan kaikesta mahollisesta ja mahottomasta poltettavasta roskasta. Kilpailthiin, kenen kokko palo kauiiten. ”Meilä savusi vielä aamula!” kehuthiin poikain ja miksei tyttärittenki kesken.
Oli se juhlaa, ko sai pätkän lenkkimakkaraa kokole kärvennettäväksi, oman simapullon ja vielä munkkia!
Toisela puolen väylää liekit nousit kans komeasti pikkuhiljaa jähtyvää kevättaivasta kohti samala ko varphaita alko palehleen kumisaaphaissa, jokka vahingossa olit ryypähnee loskaa viimisistä kinoksista.