Käsissä on rukkaset, jaloissa merinovillasukat. Pakkasta on kymmenkunta astetta, siis mitä parhain talvinen ulkoilusää. Viimanpoikanen toki viilentää ilmaa.

Olen suksinut mukavan tovin, ja on passeli hetki tauolle. Näperrän laukun vetoketjun auki rukkaset kädessä ja mutustan eväitä hitusen kömpelösti. Kokemuksesta tiedän, että paljain käsin puuhailu on jäätävä virhe. Samoin taitaa olla pysähtyminenkin, sen tosin osasin jo arvata.