Kammo iski yllättäen. Olimme katsomassa tulevaa kotiamme, kun kiikuin tikkaille kurkistamaan autokatoksen ylisille. Maailma heilui silmissä, lasku takaisin maanpinnalle oli tehtävä tutisevin jaloin.

En hyväksynyt kammoani. Eiväthän korkeat paikat voi minua pelottaa. Ei kammo voi tulla jos lapsuuden lempileikkeinä oli heittäytyminen katolta syvään lumihankeen, ja huvipuisto oli ykköskohde aina kun isompaan maailmaan päästiin tutustumaan?