Seison lavalla ja katson, miten hämäläiset kerääntyvät Tampereen keskustassa sijaitsevalle aukiolle, täyttävät sen. Olen lupautunut juontamaan Pirkanmaan Priden puistojuhlan tajuamatta alkuunkaan, miten suuri tapahtuma on kyseessä.
Ihmisiä on toista tuhatta, ja naamassani nykivät lihakset, joiden en tiennyt olevan olemassakaan. Napsautan langattoman mikin auki.
–Halojata halloo Pirkanmaa! Mie olen Lapista, en mie ole tottunu näkemään näin montaa ihmistä yhellä kertaa! Onneksi te hämäläiset olette niin hitaita, ettei vaaratilanteita pääse syntymään.